United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain kiihtyneiden luonnonvoimain raivoon voidaan verrata myrskyä, joka puhkesi ilmi sydänjuuria myöten järkytetyssä kansanjoukossa. "Kuolkoon! Kuolkoon! Hän kuolkoon!" huusivat tuhannet äänet ja tuhannet aseet rämisivät huumaavasti.
Hän koetti tarttua tuoliin, mutta ponnistus oli liian suuri, hän vaipui raskaasti huoaten takaisin sänkyynsä ja virui hetkisen silmät kiinni ja sihisten hengittäen. Kornelia istuutui sängyn viereen. »Miten te nyt voitte?» hän kysyi. »Huonosti, huonosti. Minua vilustaa aina, vilustaa aina sydänjuuria myöten. No mutta mitäpä siitä. Sehän on elämän meno.
Minä tahdon sen sulle selittää: se on halvaus kuolemanhorros tauti, jota heiltä viepi puhe- ja työvoiman ruumiinmato, jota on sydänjuuria myöten syönyt, mitä on jaloa, ritarillista ja hyvänavuista heissä joka on saattanut heitä rikkomaan jalointa lupausta, johon ritari koskaan on valalla sitoutunut saanut heitä halveksimaan kunniaansa ja unohtamaan Jumalaansa!"
Ukolla on paksu veri ja sydämessä hänellä, niinkuin muillakin, jonkinlainen mato, joka tavallisesti herää ja kalvaa sydänjuuria tällaisena hetkenä, kun yö on yllättänyt, taivas lupaa sadetta ja sydämen sykyttäjä haluaa nukkua.
Kuin salamoitaan lyö hiussorjan puoliso Heren, kun sadetulvan tuo sanomattoman tai raekuuron tai pyryilman Zeus, lumivaippaan vainiot peittäin, tai sodan kiljuvasuun hän nostaa, vaikean vainon: huokasi huokaamistaan noin Agamemnonin rinta, raskas, synkeä, värjyillen sydänjuuria myöten.
Joskus, kun Johanneksen puhetulva oli tauonnut ja hän oli jäänyt ankarassa, henkeä-salpaavassa jännityksessään vastausta odottamaan, hän oli vastauksen asemasta tuntenut vain heikon, vienon, kuin henkisen kosketuksen kädessään. Ja hän oli puhunut jälleen. Hän oli kuvannut muinaiset muistonsa ja toiveensa, riemunsa ja sydänjuuria jäytävän ikävöimisensä.
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Se sydänjuuria lämmittää, Ja henkeä suomalaista Taas uusi innostus nostattaa, Kun kuulla saa urostöistä, Joill' urhot maatansa puolustaa, Ja miehistä miekkavöistä. Se poika kylmän on Pohjolan Tää laulaja sulokieli, Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, On isänmaallinen mieli. Oi isänmaani, sa kallihin! Kuink' olit uupunut aivan, Sun äidinkasvosi kyynelin Oli uurtunut alla vaivan.
Jos edes olisit rakastanut häntä ja tehnyt hänet onnelliseksi, niin minä olisin antanut sinulle anteeksi. "Mutta sinä et rakastanut häntä. Sinä rakastit vain valtikkaa. Sinä teit hänet onnettomaksi. "Vuosien vieriessä näin hänen kuihtuvan rinnallasi sorrettuna ja ilman rakkautta. Sydänjuuria myöten oli kylmyytesi hänet jäätänyt. "Jääkylmän ylpeytesi aiheuttama suru surmasi hänet ennen aikojaan.
Se ei ole hänelle kuitenkaan siunauksena, vaan pikemmin kirouksena, tuon lupauksen rikkomattomana pakkona. "Jalo neito kärsii nöyrästi tuon ristiriidan, tuon ankaran sieluntaistelun; se kiduttaa häntä, mutta samalla jalostaa. "Kuka tietää, mikä tämän ratkaisu on? Taivas yksin, joka kohtalot määrää. "Minua tämä taistelu on järkyttänyt sydänjuuria myöten.