United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin nyt siis sinä tee: kun pois hiuskaunot akhaijit 459 lähtevät kerran laivoillaan sulo-syntymämaahan, niin revi muuri jo tuo, meren helmaan huuhtele tyyten, hiekan peittoon taas sinä hiertele rantama pitkä, ettei jälkeäkään jätä ankara muuri akhaijein." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Laskihe päivä, ja päätökseen työ ehti akhaijein.
Kohtapa sorjemp' on sota heistä jo kuin kotimatka laivoin kaarevin laskettaa sulo-syntymämaahan. Niinkuin kulkeissaan kulo metsää vie mitatonta vuoren harjanteella, ja loimottaa kajo kauas, niinpä nyt ryntääjäin luvutonten loi sopavasket säihkyvän välkkeen, kaikk' yläilmat, taivahat täyttäin.
Täyttynyt kohtalon suomatt' ois kotimatka akhaijein, ellei Here nyt oisi Athenea näin puhutellut: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, katso! Pois kotihinsako karkkoavat, sulo-syntymämaahan, kaikki akhaijit siis, meren aavoja selkiä mennen? Voittajasaaliiks siis Priamonko ja iliolaisten argotar jää Helene, joka niin monen syössyt akhaijin surmaan Troian luona on, kaukana syntymämailta?
Mennyt on yhdeksän Zeun suuren vuotta jo meiltä, purtten puut lahot on jo, ja möyhtyy laivojen köydet; vaan kotonammepa kai ikävissään kaukana istuu puolisot, lapset pienoiset; mut työ, jota varten tultu on tänne, se viel' yhä tuiki on täyttymätönnä. Neuvoni kuulkaa siis sekä seuratkaa sitä kaikki: karkotkaamme jo laivoin pois sulo-syntymämaahan, emmehän Troiaa voi katulaajaa vallata koskaan."
Ilkkuva silloin lie moni korskea iliolainen, polkeva mielissään Menelaon kumpua kuulun: 'Niin viha vastakin täyttyköhön Agamemnonin aina, kuin tuli turhaan tänne ja toi sotajoukot akhaijein, taas kotihinsapa karkkosi pois, sulo-syntymämaahan, tyhjin laivoin lähti, ja uljas jäi Menelaos! Noin moni virkkava lie; maa nielaiskoon minut ennen!"
Viel' useampia kaatanut ois jumalainen Odysseus, vaan näki heiluvaharja sen Hektor valppahin silmin, koht' esirinnast' astui päin, asu välkkyvä yllään, hirmu akhaijein nähdä, mut saapujan tuon näki riemuin Sarpedon, Zeun poika, ja virkkoi näin valitellen: "Oi Priamon jalo poika, mun ällös akhaijien saaliiks salliko joutua, vaan mua varjele; mult' elo sitten linnoillanne jo menköönkin, kosk' en kotisuojiin ollut täältä mä saapuva, en sulo-syntymämaahan, mielt' ilahuttamahan pojan hennon, puolison armaan."
Sinne hän seisahtui sekä huus läpitunkevin äänin; huutopa valtava tuo joka ainoan nosti akhaijin rintaan taistelomieltä ja uljuutt' uupumatonta. Kohtapa sorjemp' on sota heistä jo kuin kotimatka laivoin kaarevin laskettaa sulo-syntymämaahan. Taistoon vyöttäymään väen huus heti Atreun poika, itsekin varrelleen puki välkkyvät taistelovarjeet.
Vaan nyt pauloikin pahaneuvoisesti ja käskee häätyä pois häpeällä jo melkeän mieshukan jälkeen. Niinpä on sallima kai isovallan Zeun, joka kaannut harjat on kaupungin monen maill' avarilla ja viel' on vastakin kaatava, sill' ylin hällä on valta ja voima. Neuvoni kuulkaa siis sekä seuratkaa sitä kaikki: karkotkaamme jo laivoin pois sulo-syntymämaahan, emmehän Troiaa voi katulaajaa vallata koskaan."