United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, viskasi keihään, eip' osunutkaan Atreun poika. Syöksi nyt peitsen päin Menelaon kunniakuulun kilpeä Peisandros; toki tutkaint' ei läpi saanut, vaan iso kilpi sen esti, ja katkesi kahtia keihäs, vaikka jo riemahtain uros uskoi voittanehensa.

Virkkivät noin; Kronossyntypä heit' ei mielinyt kuulla. Vaan Priamos sanan lausui nyt, uros Dardanon juurta: "Kuulkaa, Troian kansa ja myös varusääret akhaijit! Pois jo ma lähden Ilionin avotuulisen turviin, sillä en silmin katsoa voi, kun poikani armas astuu kamppailuun kera miehekkään Menelaon. Zeus sen tietää vain sekä kaitsevat kaikk' ikivallat, kumpaiselleko heist' on kuolon kohtalo säätty."

Mutta Aleksandros Menelaon käy sotimielen kanss' asekiistaan, ottelemaan sinust' ankarin peitsin; sen, joka voittaa, armaaks sen avioksi sa joudut." Virkkoi noin jumalviesti ja mieleen loi sulokaipuun entisen puolison luo, tykö vanhempain, kotilinnaan.

Vaan niin minä neuvon: herkeä, heitä jo, kanss' älä vaalevan käy Menelaon tuimaan mittelöhön, älä vain varomattomin mielin ottele ollenkaan, pian sortuisit uron peitseen." Hälle Aleksandros nyt vastasi näin, sanan virkkoi: "Vaikene, soimauksill' älä loukkaa mieltäni, vaimo! Nyt Menelaos voiton sai, hänt' autti Athene, toistepa taas minä saan, toki meilläkin on jumaloita.

Noin Diomedes virkki, ja mies moni seurata mieli: mielivät Aiaat, kumpikin mies, asekumppanit Areen, miel' oli Merioneen, iso Nestorin poian ol' into, miel' asekuulun myös Menelaon, Atreun poian, uljaan mieli Odysseunkin kera hiipiä keskeen Troian joukkojen, näät sydän rohkea häll' oli aina. Näin sanan virkkoi nyt sotalaumain pää Agamemnon: "Oi Diomedes, poika sa Tydeun, ystävä kallein!

Virkki ja koht' avuks Aiaat huus sekä myös Menelaon: "Oi Menelaos kuulu ja Aiaat, vallat akhaijein! Jääkööt varjelemaan Patrokloa muut urot parhaat, ympäri piiriytyin sekä torjuen pois vihamiestä, itse te estämähän tuho tulkaa meilt' eläviltä! Sill' iki-itkuiseen nyt taistoon tuimina ryntää parhaat Ilionin, jalo Aineias sekä Hektor.

Pariin arpa hypähti ulos, hän viskasi ensin: keihäs sattui Menelaon kilpeen, mutta kärki kääntyi pystymättä metalliin. Menelaos nosti kilpensä ja rukoili kuuluvalla äänellä: "Zeus, anna minun niin rangaista häntä, joka ensin loukkasi minua, että vielä monen miespolven perästä muistettaisiin olla väärin käyttämättä vierasvaraisuutta ja tekemättä pahaa isännälle."

Mutta jos nyt sotasille ja taistelemaan mua tahdot, käskeös istumahan väki Ilionin ja akhaijit, niin Menelaon miehekkään kera käyn minä keskeen kiistaamaan, ken saa Helenen omaks aartehinensa.

Täst' oli Orsilokhos, ison kansan kaitsija, siinnyt, Orsilokhos jalomielen taas oli taatto Diokleen, juurta Diokleen taaspa ol' Orsilokhos sekä Krethon, kaksoiset, hyvin harjauneet asekiistahan kaikkeen. Kukkeimmillaan nuo tuli tuomina laivojen tummain saartoon Ilionin hepokuulun akhaijien kanssa Atreun poikien, niin Agamemnonin kuin Menelaon, kostelijoiksi; mut yltäsikin urot kuolema siellä.

Jos aimo se mies sinut oiskin 428 kaatanut vain, joka mulle ol' armas puoliso muinoin! Kylläpä kerskailit, miten voimaa, kättä ja peistä voittelijaks sull' ois Menelaon urheamielen! Niinpä nyt mene siis, Menelaos urhea vaadi kanssasi uuteen kamppailuun!