United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin anovasti hän huusi, ja vastasi Zeun jyly jylhä merkiks suostumisen rukoukseen Nestorin vanhan. Aigiinkantaja-Zeun jylinästäpä vain yhä yltyin iliolaiset akhaijeja päin kävi kiivahin innoin.
Vaan hänet nähdessään heti Here näin helo-olka huus sanat siivekkäät kehotellen, Athenea kiihtäin: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, katso, tuolla jo tuo kähykärpänen pois läpi taistelon telmeen Areen vie verenahneen. Siis mene, vainoa häntä!"
Vaan isän linnan permantoon solahutti Athene, 733 aigiinkantaja-Zeun tytär, yltään soljuvan vaipan, kauniskirjaisen, käsin taidokkain kutomansa, pilviennostaja-Zeun sovat varrelleen sovitellen taistelon hankkiutui tamineihin itkua-tuovan.
Surkua tuntien tuon helo-olka jo huomasi Here, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuulla Athenen: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, siis emmekö lainkaan auta jo vihdoin ees, kadon alla kun kaikk' on akhaijit? Siis periturman tuo kovan onnen kukkurapääksi vain uron yhden vimma! Jo raivoo hurjana ratki tuo Priamon vesa Hektor, ei tuhotöill' ole määrää!" 356
En sotajoukkoa vois nimin mainita, en luetella, vaikkapa kymmenen kieltä ja kymmenen suuta ja ääni sortumaton mull' ois sekä keuhkot vaskea vahvaa, tyttäret aigiinkantaja-Zeun jos, Muusat Olympon, ei ikimuistajat ois tuhoks Ilionin tulijoitten. Laivain päälliköt virka jo, virsi, ja paljous laivain.
Virkki, ja jänterikäs käsi kahvaan jäi hopeaiseen; huotraan survaltain väkimiekan nouti Athenen mieltä jo mies. Vaan itse Athenepa kiiti Olympoon, linnaan aigiinkantaja-Zeun, jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taas uhitellen Atreun poikaa 223 virkkoi näin vihalausein, ei sydän lauhtunut hältä: "Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
Myös sua, seisoen rinnallas, minä suojelen, käymään iliolaisia päin sua innokkaasti ma pyydän; vaan joko voimasi voivuksiin sai riehuva melske tai sinut vallannut lie surkea pelko; mut etpä silloin Tydeun juurt' ole, uljaan Oineun poian." Vastasi, virkkoi näin Diomedes urhea hälle: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, sinut kyllä mä tunnen, myös olen vastaamaan minä valmis peittelemättä.
Virkki, ja vaunuiltaan Sthenelos heti hyppäsi maahan, astui luo, veti pois olast' urhon vinheän nuolen; pulppusi vain pukineen punossilmukkain läpi hurme; turvasi noin sotaärjyinen Diomedes Atheneen: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, auta!
Kohtapa kyll' olen hälle ma taas: 'helosilmäni armas'! Vaan sinä valjastuttamahan hevot käy kaviokkaat, taas minä aigiinkantaja-Zeun menen kammiosuojiin, ylleni suorimahan sovat taiston, jotta jo näänkin, tokkopa meit' ilomielin vain sotatanterehella kohdannee Priamon vesa, Hektor heiluvaharja, vai monen iliolaisenkin, liki laivoja kaatun, lie lihat, rasvat kohta jo ruokana lintujen, koirain."
Joukot riensi jo, kuin koko maan kulovalkea valtais, huokasi tanner kuin salamoitsija-Zeun vihan alla, kun tuliruoskin maata hän lyö, jonk' alla Tyfoeus vankina maaten on maass' arimein, kuten kulkevi maine: noinp' all' askelien maa huokasi, soi kumu suuri kulkevien, väki riens yli kentän vauhtia tuimaa. Iliolaisten luo tuli tuulena-kiitävä Iris, aigiinkantaja-Zeun mureuttavan saatteli viestin.