United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastasi hälle Dolon, jäsenissään jäätävä hirmu: "Vietteli hulluuteen lupauksillaan minut Hektor, ylvään Peleun poian ett' orot ois kaviokkaat, 392 vaskenvälkkyvät myös sotavaunut antava mulle.
No niin kuin sanon, niin tuhat markkaa lyön pöytään paikalla tästä koskirannasta ja hyvät viinaharjakkaiset juotan kaupan päälle... Se on iso raha kuule, Hirmu. Mutta iso on koskikin... Siinä koskessa sitä tuota vettä menee vähä toinenkin tippa vuoden pitkään. Kevättulvillakin kun menee paholaisen hyväkästä, niin se vain silmissä vilisee; niin jotta on yksi veden vilinä.
Tuo ukon paholainen, kun rupeaa omin neninsä seläntakana jo juonittelemaan!... Vaikka minä olen hänelle sanonut, jotta: sinä Hirmu et saa ilman minun lupaani yrittää tulla autuaaksikaan!... Semmoisiahan ne naimisissa olevat miehet ovat ... vehnäsiä!... Niin kuin nyt tämäkin Simpson! Mutta siitä pitää tulla tenä.
Nyt huomasi prinsessa mihin oli joutunut. Hän vavahteli. Mutta hän kokosi voimansa. Armahda eksynyttä! Olen kuninkaan tytär, olen väsynyt ja tarvitsen ravintoa ja lepoa. Armo on kotona ainoastaan silloin kuin hirmu on poissa. Kiitä onneasi, kuninkaantytär, että on poikani saaliin etsossa. Mutta hän palajaa pian. Hänen nimensä on Himo. Hän ei voi armahtaa. Hänellä ei ole sydäntä. Hän nielee kaikki.
Minun on käärmeillä alkaminen, että kauhistus ja hirmu kohta syttyvät kuulioissani... Siis... Tulipunaiset käärmeet, paljon suuremmat kuin täällä metsän suurimmat hongat, joille luonto on lahjoittanut kalliin puheen lahjan; mahdottoman suuret niin kutsutut lumihärät kymmenellä päällä, kymmenen sarvea jokaisessa päässä ja kymmenen silmää jok' ainoassa sarvessa; ihmisillä suden naama ja pitkä hevosen harja niskassa; Jumalan kuva kaukaa pilvien toiselta puolelta ulottuva lähes maahan asti.
"Keltä hirmu, siltä armo. Mene sitten minne mielit ja tee mitä tahdot. Tule huomenna luokseni jäähyväisille; mutta nyt saat mennä maata; nukuttaa jo minuakin". Minä läksin ulos. Yö oli hiljainen ja kylmä. Kuu kumotti ja tähdet välkkyivät, valaisten toria ja hirsipuuta. Linnassa oli kaikki hiljaa ja pimeätä. Kapakassa paloi valkea, ja siellä kajahteli myöhäisten mässääjäin melu.
Sodan aikana ovat, paratkoon Jumala, ystävät ja viholliset siinä suhteessa samanlaiset: molemmat tahtovat, kumpikaan ei tuo, ja mistä he läpi kulkevat, siihen jäävät harmaat jäljet. Sotamiehen-otto, sodan hirmu ja murhe olivat myös Männikön kylään tulleet vieraiksi ja tuottivat köyhälle rahvaalle paljon kärsimyksiä.
Tämän kuninkaan nimi oli Hirmu, ja yksi tuhatta seitsemän sataa ja yhdeksän kymmentä neljä on hänen hallitusvuotensa. Herra Lomaque, joka ei ole voutina enää, istuu yksinänsä virkahuoneelta näyttävässä huoneessa muutamassa Parisin yleisessä rakennuksessa.
Kun minä nyt istuin keskiajan puolihämäräisessä Golgathan kirkossa ja kuulin vanhanaikuisen latinaisen laulun nousevan alhaalta pyhästä haudasta, jossa juuri iltakirkko alkoi, lensivät minun ajatukseni kauvaksi muinaisiin hirmu- ja ritari-, taikauskon- ja hartauden-, urhoollisuuden- ja uskon aikoihin!
Ihmisien kun luot' oli kaukana viel' ikivallat, uljaat mieleltään ol' akhaijit, aimon Akhilleun tultua taistoon taas, levon pitkän laattua hältä. Vaan urot Ilionin vavisuttava valtasi hirmu, Peleun poika kun ilmestyi, jalo, joutuvajalka, Areen, urhojen surman, laill' asu loistava yllään.