Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Anna minulle lusikallinen pöytäsuolaa sulkee veren ja pisarainen vettä. Kiitoksia, nyt voin paremmin." Tuokion kuluttua lisäsi hän: "Kuoleman lähestyminen on kauheata. Minulla on aina, kun olen elänyt rajusti, ollut hirmu kuolemaa kohtaan; mutta minä olen aina ajatellut: sinä olet niin nuori, sinä et vielä kuole pian. Sinulla tulee olemaan kyllin aikaa tehdä parannusta.
TIMO. Oikein! Minä olen Timo, sinun oma veljes. Hätä ei ole vielä suurin suuri, pojat. SIMEONI. Suuri ja hirmuinen on päivä, joka lähestyy, ja sen nimi on hävityksen kauhistus. AAPO. Miksi ennustat niin? SIMEONI. Hän sanoi. JUHANI. Kuka? SIMEONI. Hän, hän, mun toverini matkalla. EERO. Ja minäkö? SIMEONI. Et sinä, vaan se hirmu, joka on minua johdatellut.
Mutta kaikesta siitä oli vaan seurauksena, että rahaa tarvitsevat ja ahnaat ihmiset olivat tehneet itselleen ammatin tuosta ihmisten luullusta rankaisemisesta ja oikaisemisesta ja siinä äärimmäisyyteen asti sekä itse turmeltuivat että lakkaamatta turmelivat niitä, joita he kiduttivat. Nyt hänelle selvisi, mistä oli tuo hänen näkemänsä hirmu saanut alkunsa ja mitä oli tehtävä sen hävittämiseksi.
Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin, Että aivan äänetönnä iso aika oltiin; Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään," Kokki kovin vihastuupi: "kyllä se nyt nähdään". "Elä suutu, hyvä herra, kyllä minä annan, Kun ma katson kassojani, tasan tässä pannaan". Itse Kokki rahat luki, näitä meillä nähtiin, Halttunen se värkit hankki, joilla kirjat tehtiin.
Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa ei syyt, ei pelko katua, hiiloksen edessä huolet' istuu, kuunnellen kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt hän turviin Jumalan on armahansa, kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt ov' aukenee, mies lumeen peittynyt yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistuin sydäntä värisyttää hirmu jäinen.
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Veri kiehuu Suoniss' urhon rauhatonna, Huutaa hän vaan vallatonna, Niinkuin toinen torvellaan, Kuusessa mi raikuttaa. Kuluu hetki; huutaminen, Torvi taukoaa, Mutta kellot hevosien Soipi sekavaan. Susi ulvoo! Hirmu valvoo! Vaara uhkaa elukoita! Syöksee päälle, vaan ei voita! Hevot hyppii hirnuen, Tulvaa pojan tulillen. "Nouse!" huutaa puussa toinen, "Riennä tappohon!
Riemusivat hänet nähdessään urot danaolaiset, Troian miehet taas vavisuttava valtasi hirmu, itsepä Hektorin kiivaammin sydän sykkiä alkoi; ei toki kääntyä, ei väen keskeen väistyä säikkyin jälleen saattanut hän, asehaasteen itse jok' antoi.
SIMEONI. »Poimullista, rasvaista, lämmintä sianmakkaraa»! Niin, me istumme keskellä helvettiä ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa iloitaan ja syödään. Ah! Mitä on meidän tekeminen, veljet, mitä on meidän tekeminen? EERO. Uskokaamme, uskokaamme! SIMEONI. Haasteletko vielä pilkan kieltä, sinä hirmu! EERO. Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua.
Käykäämme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omankäden työhön. JUHANI. Ensimmäisen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, syön kitaani elävältä nahkoineen ja karvoineen; siinä on laki ja oikeus. SIMEONI. Kurja veljeni! aiotko sinä koskaan joutua taivaan perilliseksi? JUHANI. Mitä huolin taivaasta, ellen saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa! SIMEONI. Voi hirmu itseäs, voi hirmu! Täytyy itkeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät