United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Edellisenä yönä niin Boerit kuin minä olimme olleet uhkeain laumain omistajina; nyt ei sarvea, ei sorkkaa ollut nähtävänä. Pieter Dirksen oli noussut vankkurien katolle, josta hänellä oli laaja näkö-ala ympärillä olevan tasangon ylitse.
Juuri kun juhlallisesti asetun tyhjentämään runsauden sarvea, niin keksin katkeruudekseni, että olenkin konkurssitilassa. *Rebekka*. Entä kaikki teidän kirjoittamattomat teoksenne? *Brendel*. Viisikolmatta vuotta olen minä istunut, kuin saituri istuu lukitun raha-arkkunsa kannella. Eilen, kun kimmahutin kannen auki, tuodakseni ilmoille aarteeni, niin siellä ei ollutkaan mitään.
Ihastuksella hengitti hän sisäänsä oivallisten kukkien tuoksua, ihaeli tähtitaivasta ja kuun kultaista sarvea, ja ajatteli mennyttä aikaa hiljaisella alakuloisuudella. Neljännes vuotta oli kulunut siitä, kun hän oli jättänyt Helgolannin saaren.
Turvekatoksen alle keihäspylväiden väliin mahtui mukavasti joukko miehiä seisomaan. Turpeen jättämässä vaossa oli kuparikattila täynnä vettä, sen vieressä ikivanha, terävä, kapea uhriveitsi, jonka varsi oli alkuhärän sarvea ja terä piikiveä.
No ei kummempaa. Näettekö emäntä noita pilperoita? Kyllä. No ei kumma, jos selkä on kipeä. Näettekö? Tuommoisina uituvina siitä riettaan pamahduksesta on särkynyt, veri tunkeutunut ylt'yleensä. Katsokaahan tänne hartioihin asti! Mutta kyllä minä sille tiedän neuvon... Pannaanko tähän monta sarvea? Paneehan vaan niin monta kuin sopii, kuului isännän varma sana.
Sen ympärillä lainehti veri ja sadoittain keikahteli siinä sorkkia ilmassa. Jyritteli ukkonen pilvissä, jotka nyt rupesivat raskaasti satamaan, ammentaen vettä alas kohisevaan korpeen. Mutta tehty oli murha-työ, ei näkynyt enää pystyssä yhtään ainoaa sarvea.
Mustalainen alkaa valittaa surkealla, volisevalla äänellä: Hammastani kolottaa .... poskea polttaa ja repii ... leukaluu on tuskassa ja tulessa ... en ole saanut unta silmääni kolmena yönä ... pää pilaantuu ... kahdeksan sarvea olen kuppuuttanut, kolme kumpaankin poskeen ja kaksi niskaan ... mutta ei parane ... ei auta ... ei kuin yltyy yhä hullummin ... turpoo kuin syöttisian leuan alus ... kuolema tulee, kuolema tulee, tuossa paikassa tulee...
Maija oli nyt kaksikymmentä sarvea iskenyt isännän selkään ja otti nyt saunan akkunalta oravannahkaisesta tupesta kirkkaan tasakärkisen veitsensä, liivautti sen lappeita kahta puolta kämmeneensä ja puheli: Tässä se on veitsi, jommoista ei ole muilla kuppareilla. Ne ovat tökeröitä tämän rinnalla. Tämä se on raudan sydäntä, ihan itseään raudan sydäntä. Sain tämän ihan sattumalta.
Minun on käärmeillä alkaminen, että kauhistus ja hirmu kohta syttyvät kuulioissani... Siis... Tulipunaiset käärmeet, paljon suuremmat kuin täällä metsän suurimmat hongat, joille luonto on lahjoittanut kalliin puheen lahjan; mahdottoman suuret niin kutsutut lumihärät kymmenellä päällä, kymmenen sarvea jokaisessa päässä ja kymmenen silmää jok' ainoassa sarvessa; ihmisillä suden naama ja pitkä hevosen harja niskassa; Jumalan kuva kaukaa pilvien toiselta puolelta ulottuva lähes maahan asti.
Hän teki itselleen lehmiä männynkävyistä, pani niille tikuista neljä jalkaa, kaksi sarvea ja hännän. Ne asuivat hänen navetassaan tuvanportaan alla, mutta Riikalla itsellään oli oma tupa ja talo erään suuren kiven takana veräjän luona. Joka aamu vei hän lehmät laitumelle ja joka ilta kotiin lypsettäväksi. Särkyneen lautasen palaset olivat olevinaan viilipyttyjä. Yhtä hauska se oli.