United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän talo maksoi monta vuotta ja säilyi. Ja nyt olet kuitenkin pakosalla, kun ei ollut enää mitä maksaa? Sen se auttoi. Minä en ole mitään maksanut, olen kaikki aarteeni maahan kaivanut. »Ota kaikki», sanon, kun tulee ottamaan, »siinä ovat», ja annanpa vielä tämän linnani avaimetkin, tämän kuokan ja tämän lapion. Viepi sinut vankeuteen vieraalle maalle ... mitäs silloin teet talollasi?
Mutta yllämainittuna huhtikuun 1 päivänä sanoi mieheni täydellä todella minulle: Tiedätkös, aarteeni, pian se syttyy. Mikä se on, joka syttyy? kysyin minä. Sota Sardinian kanssa. Minä säikähdin. Jumalan tähden sehän olisi hirmuista! Ja täytyykö sinunkin mukaan? Sitä varmasti toivon. Kuinka voit sellaista sanoa? *Toivot*, että sinut otettaisiin vaimoltasi ja lapseltasi? Kun velvollisuus kutsuu
Siitä saakka on Rooma minulle sininen metallinpinta, johon tahdon heijastua. Ah Berenice, sammumattoman janon on se herättänyt minussa. Minun täytyy, täytyy, vaikka kaikki perustukset horjuisivat. Tahdon koota rikkautta täällä Aasiassa, jolla lahjoon pretoriaanit. Berenice, sinä olet rikas. Me ostamme Rooman! BERENICE: Aarteeni ovat kaikki avoinna sinulle, Tiitus.
jonka kutsu johtaa elon vapahdusta mullan raskaan alta, uumenista yön, jonka joka katse hehkuu lupausta hedelmistä nuoren luomistyön. Syntymäpäivänä. Näin vuodet ne vaihtuu ja aarteen taakka se kasvaa vain: lipas syömen täys on jo reunaan saakka, sen keväältä kerran mä syntymälahjaksi sain. Ja auringon kullat ja aaltojen läikyt ne on aarteeni mun.
Lapsia ei sinulla ole eikä sukulaisia; vanhemmistasi ja sisaristasi et ole mitään kuullut neljättäkymmeneen vuoteen. Ole siis nyt kerrankin järkevä ja neuvo minulle aarteen piilopaikka. Palkkioksi autan minä sinut pakoon vielä tänä yönä. Jaana katseli ukkoa hetkisen. Mihinkä aikoisit sitten käyttää aarteeni? kysyi hän vitkalleen ja melkein epäilevästi. Mihinkäkö?
Ei mun täytyy kiireesti kätkeä aarteeni tänne metsään, sillä niin kauan kuin sitä luonani säilytän, ei minulla ole yön lepoa, ei päivän rauhaa. En pelkää sinua, en pelkää jänistä enkä maan matosiakaan, sillä ne eivät todistajiksi kelpaa. Nyt on pyhäaamu, sitä en ollenkaan muistanut. Niin aikoja on kulunut siitä, kun minä viimeksi kirkossa kävin.
"Gudula", huudahti Mayer Anshelm riemuiten, "minä kiitän sinua! Minä olen aarteeni löytänyt ja minä olen nyt rikas mies!" Onnellisilla ei ole mitään historiaa, vaan vuodet vierivät heidän ohitsensa huomaamatta kuin kesäiset päivät.
Nyt taidamme taasen jatkaa tiemme yhdessä. Nielköön sinun perkel' kerran, sinä peikkoin sikiö! Mutta lain kautta kuitenkin sinulta osani vaadin. IIVARI. Käy rattailleni, varas! NIKO. Minä seuraan teitä, mutta muistakaat, että olen sidottu ja saakeli teidän ottaa jos pahoin kanssani menettelette. IIVARI. Kuin kuningasta sinua kuljetan; sillä olethan kallis aarteeni.
Mikä mielettömyys! mutisi Itävallan Anna, jolla ei ollut rohkeutta suuttua herttuaan siitä, että hän oli noin hyvin säilyttänyt sydämmessään hänen kuvansa; mikä mielettömyys tuommoisilla muistoilla pitää vireillä turhaa kiihkoa. Ja mistä tahdotte siis minun elävän? minullahan ei ole muuta kuin muistoni. Niissä on minun onnellisuuteni, ne ovat aarteeni, toivoni.
"Minä tiedän kenen tähden tänään lausuitte uljaan tunnustuksenne ja otan sen hetken autuaallisen tunteen omakseni, minä yksin, ja puolustan aarteeni koko maailmaa, teitäkin vastaan, jos tunnetulla entisellä uhkamielisyydellännekin koettaisitte kieltää sen.