United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
On mahdollista, että esim. muutamien ihmisten omituinen vastenmielisyys ruusun tuoksua tai kissoja ja muita senkaltaisia vastaan johtuu siitä, että sentapainen seikka heidän elämänsä alussa on suuressa määrässä herättänyt heidän inhoansa, tai että he äidin kohdussa ovat saaneet vaikutusta joistakin äidissä heränneistä vastenmielisyyden tunteista.
Hän kirjotti tämän pikku runon: PIKKU MARIA. Meri uupunut ulkona henkäilee, sydän sykkii muu kaikk' yöhön hukkuu; suo sieluhun voimaa uudelleen ikimaailmasta, kun tää elo nukkuu! Kotiniittyjen tuoksua tuntea saan, kun vanhat muistot mieleni täyttää. Miss' on koditonnakin rauhaisaa, laps' uinuen vieraan luona sen näyttää. Niin hiljaa, tyynenä vuoteellain on niittyjen hengess' uinuva nainen.
Ne tulevat kyllä takaisin tässäkin kertomuksessa vielä, mutta levähtäkäämme hetkeksi kukkasten keskeen ja hengittäkäämme tiepuolessa kevään tuoksua, sillä sydän siitä nuortuu.
Ja nyt tämä kirje on tullut pitemmäksi kuin itse olin aikonut, ja minä tahdon nyt lopettaa, ollen sinun oma Ellenisi. P. S. Tahtoisin vaan lisätä että minusta sinun pitäisi tulla kotia. Tämä syksy on niin ihana, aivan kuin Juhannuksena, ja kangas hengittää tuoksua sisään avonaisista ikkunoista. Tahdotko sanoa tyhmälle Ellenille mitä Skotlantilaiset puhuvat: murrettako? Onko se jotain pahaa?
Samassa tuli syrjäovesta keikarimainen apulaisupseeri. Saattakaahan ruhtinas Menshofin koppiin. Koppi n:o 21, sanoi tirehtööri apulaiselleen: ja tulkaa sitten konttoriin. Minä käsken hänet ulos. Mikä olikaan hänen nimensä? Vera Bogoduhofskaja, sanoi Nehljudof. Tirehtöörin apulainen oli vaaleaverinen nuori upseeri, viikset vahattuina, hän levitti ympärillensä kukkas-odekolonjin tuoksua.
Hän taisteli vuosia vastaan ja vanhuutta vastaan, käytti alussa varovasti kaikkia pukeutumistaidon salaisuuksia, kaikkia Indian ja Jaapanin kauneusvesiä, liljain tuoksua ja ruusun väriä. Sitte täytyi hänen jo ruveta käyttämään niitä ahkerammin. Mutta vuodet tulivat säälimättä ja piirtelivät poimuja hienoon ihoon: hän otti urhollisesti ne vastaan ja uhoitteli niitä viimeiseen asti.
Mut otsaa ruhtinaan nyt pilvi peitti, Tylyltä, väsyneeltä näytti silmät, Ja joskus kätehensä kauniisen Hän otti maljan ruusu-viiniä Ja huulilleen vei vaan sen tuoksua. Lyhyen hetken kuluttua taasen Ovea aukaistihin ja Kutusow Sisähän astui.
Helmi piti erinomaista huolta kapteenin toimeentulosta ja huoneesta. Hän ei antanut kenenkään muiden hoitaa kapteenin kamarissa olevia ruukkukasveja, sillä hän tahtoi omin käsin hoitaa ja ruokkoa niitä; ne olivatkin reheviä ja hyötyisiä ja levittivät miellyttävää tuoksua huoneesen. Yhtä viattomia puheita puheli Helmi nytkin kapteenille kuin ennenkin.
Ruhtinaan kiltti muoto muuttui pian jälleen rakastettavaksi ja alkoi kohta käydä tavattomaan eloisaksi, kun hän tarttui tuohon lämpimään kätöseen ja piteli sitä omassansa ... hengittäen rakastetun naisen viehkeää tuoksua...
Hänellä oli kädessä vesiastia ja hän valeli nääntyviä kukkia, jotka näyttivät saaneen kirkkaamman värin hänen lähestyessään. Hän kumartui hengittämään niiden tuoksua. Hän siveli niitä arkaillen ja hyväillen. Hän kosketti niiden oksia, olisiko joku kuihtunut oksa tai joku mataava toukka häiritsemässä niiden kauneutta.