United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun on käärmeillä alkaminen, että kauhistus ja hirmu kohta syttyvät kuulioissani... Siis... Tulipunaiset käärmeet, paljon suuremmat kuin täällä metsän suurimmat hongat, joille luonto on lahjoittanut kalliin puheen lahjan; mahdottoman suuret niin kutsutut lumihärät kymmenellä päällä, kymmenen sarvea jokaisessa päässä ja kymmenen silmää jok' ainoassa sarvessa; ihmisillä suden naama ja pitkä hevosen harja niskassa; Jumalan kuva kaukaa pilvien toiselta puolelta ulottuva lähes maahan asti.
Sun jalo muotos on vain vahakuva, Jos miehen tarmosta se vieraantuu; Sun kallis lemmenvalas pattovala, Jos tapat kullan, jolle lemmen vannoit; Sun järkes, muodon kaunistus ja lemmen, Mut kelvotonna niiden johtajaksi, Tulehen syttyy huonon hoidon kautta, Kuin ruuti kahlaan soltun sarvessa, Ja oma turvakeinos sinut silpoo Mies ole! Nouse!
Poro näkee joko oikealla eli vasemmalla silmällään kaikki sarvien haarukat, vaikka niitä olisi 20-30 kummassakin sarvessa. Miksi ei muutamia haarukoita vois kasvaa niin, ett'ei eläin niitä voisi nähdä, jos se yksistään olisi sattumuksen nojassa tahi että haarukat kasvaisivat ilman minkäänlaista myötävaikutusta eläimen puolelta?
Niin se nyt yhä vain kuvaili paholaistensa erilaisia muotoja: toisilla oli häntä ... toisilla ei sitä ollut, eräillä oli sorkat ja sarvetkin: jokainen sarvi edusti erikoista pahetta. Ja muutamalla pirulla oli seitsemänkin sarvea: kun se puski jollakin sarvellaan, tarttui ihmiseen juuri siinä sarvessa piilevä paha. Näitä sarvia nimitti Sakris pahuuden runsaudensarviksi.
"No onpas siinä aika köllikkä; katsokaas vain! Yksitoista haaraa toisessa Ja kaksitoista toisessa sarvessa, ja niin on lihava kuin porsas! Noh, Rakki, ei meillä nyt ole ruoan puutetta!" "Hakkaapas, Antti, meille pari kankea, kun sinulla on kirves, ja auta minua sitten nahan nylkemisessä ja lihojen paloittelussa.
ANTTI. Terve! Mitä kuuluu? HOPPULAINEN. Rauhaa rapiata, leipää makiata, pojat kelpaavat niinkuin ennenkin. Vai mitä sanoo Helena? Katsopa, Antti, tuota tytärtäsi! Hän on kaunis kuin keväinen nauris, paistaa ja loistaa kuin Naantalin aurinko, kiiltää ja välskähtelee kuin Uskelan Jussin sormus. Ja Hoppulaisen kieli elää kuin kello vuohen sarvessa. HOPPULAINEN. Pisto tuli, vaikk'ei pystynyt.
"Oikea metsämies ei koskaan luovu pyssystänsä niin kauan kuin hänellä on ruutia sarvessa tai luoti kukkarossa. Vähän vettä ei haittaa jalkojani; minä näen tuon Nuolenkärki konnan toisten joukossa ja tahtoisin antaa hänelle hyvin ansaitun palkkansa. Ette suinkaan liene tuoneet kersantin tytärtä tänne heidän pyssyjensä kantopiiriin, toivon minä?"
Kukat kullassa, Madot mullassa Tuntevat tulen jo sisästään. Tulkaa, veikkoset! Suomen neitoset Kauniiksi päätäns' jo koristaa, Kukkaissangoilla, Ruusupannoilla Tahtovat teidätkin kaunistaa. Kukat väilyvät, Helmet häilyvät Heidän kauniilla kauloillaan; Tyttöin parvessa Soitan sarvessa, Aloitan päiväni lauluilla. Missä lienee Neitoseni, Tyttö rukka, kaunoiseni!