United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma liityin koko olennolla kiinni Oppaasen, enkä kääntänyt pois silmää näöstä noiden paha-enteisestä. Jo hangot nousi, kuulin kuiskittavan: »Jos iskis tuota takapäähän?» Toinen noin vastas: »Anna hälle aimo pisto!» Mut piru tuo, mi kanssa Mestarini puhetta piti, kiirehesti kääntyi ja lausui: »Hiljaa, hiljaa, Scarmiglione!»
TALONPOIKA. Onpa niinkin. Mutta neuvoa en tahtoisi teitä koskemaan sitä, sillä sen pisto on kuolettamaton: se, joka siitä kuolee, toipuu harvoin tai ei koskaan. CLEOPATRA. Tiedätkö ketään, joka siit' on kuollut? TALONPOIKA. Tiedän useita, miehiä ja myöskin naisia.
SAIRAS: Katso Väinö kansoasi! Tässä kuolema tulevi Louhen luomissa kivuissa, taudeissa tavattomissa; kell' on riisi, kellä ähky, kellä luuvalo lujempi, kenellä sydämen pisto, kellä paisehet pahimmat. Astu Väinö, auta meitä! V
Rabbini, yksi siitä sukukunnasta, jonka nimeä me olemme lapsuudesta oppineet pitämään pisto- ja pilkkasanana, näyttää ihmeekseni uljastelevan kansastansa ja syntyperästään semmoisella ylpeydellä, joka katsoo alas vanhimpiin ja jaloimpiin sukuihimme, niinkuin nämät olisivat vaan päivän siittämiä sieniä.
Mutta Heikki oli tuskin ajatellut ajatustaan loppuun, kun sisäinen Alma rouva pilkallisesti hymähtäen virkkoi, että vieläpä käy tuokin eukko ylpeänä ja pää pystyssä, vaikka tyttären poislähdöstä ja ulkomailla olosta onkin hyvin kirjavia huhuja liikkeellä. Tuo koski Heikkiin kuin puukon pisto. Hän puhdas, jalomielinen Anna ystävänsä, joka ei rumaa sanaa sanonut kenestäkään!
Ma liityin koko olennolla kiinni Oppaasen, enkä kääntänyt pois silmää näöstä noiden paha-enteisestä. Jo hangot nousi, kuulin kuiskittavan: »Jos iskis tuota takapäähän?» Toinen noin vastas: »Anna hälle aimo pisto!» Mut piru tuo, mi kanssa Mestarini puhetta piti, kiirehesti kääntyi ja lausui: »Hiljaa, hiljaa, Scarmiglione!»
Mutta se oli pisto, jota Manasse Jäppinen ei nytkään sietänyt. Kun vielä Kuokkarisen poika sattui nyt polkaisemaan hänen varpaillensa, oli hän valmis. Nyrkillä iski hän poikaa ja ärjäsi: »Elä pole varpaille, tahi suat!»
Vihdoin seisahtui hän eteeni ja kysyi nololla äänellä: Onko sinun järkähtämätön päätöksesi ottaa vain Lammin tytär? On. Lupaatko täyttää tahtoni muissa tapauksissa. Lupaan, oli taas vastaukseni. No, saadaanpa nähdä, eikö tuo hulluus tule jäämään, sanoi isäni äreästi ja meni ulos. Nämä isäni viimeiset sanat kävivät minun sydämeeni kuin tikarin pisto. Minä aavistin ... enkä tiennyt mitä.
Ja että Suomen kansa aina on osoittanut uskollisuutta ja lujuutta, esim. ollessansa enemmän kuin seitsemän vuosisataa Ruotsalaisen veljenä ja sotatoverina ja viimeksi onnettomassa sodassa v. 1808-1809, sitä ei epäile kukaan. Semmoinen veli ansaitsee kaiken rakkauden ja kunnioituksen, ja kipeä, tuskallinen olikin se pisto, joka koski Ruotsin kansan sydämeen kun veljessiteet reväistiin rikki.
ANTTI. Terve! Mitä kuuluu? HOPPULAINEN. Rauhaa rapiata, leipää makiata, pojat kelpaavat niinkuin ennenkin. Vai mitä sanoo Helena? Katsopa, Antti, tuota tytärtäsi! Hän on kaunis kuin keväinen nauris, paistaa ja loistaa kuin Naantalin aurinko, kiiltää ja välskähtelee kuin Uskelan Jussin sormus. Ja Hoppulaisen kieli elää kuin kello vuohen sarvessa. HOPPULAINEN. Pisto tuli, vaikk'ei pystynyt.