United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun elämäni tuli sietämättömäksi, läksin minä, sehän on aivan luonnollista. Niin kyllä, sanoi Betti täti, joka ei voinut estää hymynväreitä kohoamasta huulilleen. Voi pyhä yksinkertaisuus, mutta missä oli sitte sinun velvollisuudentuntosi, lapsi? Etkö tiedä, ett'ei vaimolla ole oikeutta "juosta miehensä luota", jolle hän vihkimisessä on luvannut uskollisuutta.

»He vannovat teille uskollisuutta», selitti Ranald Mac Eagh, »palkitaksensa sitä ystävän työtä, jonka tänä päivänä olette meidän heimollemme osoittanut.» »Jo riittää, Ranald», vastasi soturi, »jo riittää sano heille, että kätten puristaminen ei ole minulle mieleen se hämmentää sotapalveluksessa sekaisin kaikki säädyt ja arvot.

Leena puolestansa kuvasi Löfvingin järkähtämätöntä uskollisuutta sille lipulle, jolle hän oli vannonut, hänen rakkauttansa Ruotsin vapauteen. Semmoisia suurtöitä pitäisi majuri Sprengtportinkin tyttären ymmärtää. Jos Ruotsin kuningas olisi puolustanut maata niinkuin Löfving ja hänen miehensä, niin olisi maailma saanut nähdä toista.

Olen kuullut sanottavan, että se kansa on itsepäinen kaikessa, jopa uskollisuudessaankin. Juuri sen vuoksi, teidän majesteettinne. Nuo karhut tuolla meren takana ovat kuningasmielisempiä kuin ruotsalaiset itse. Uskottomuus hallitusmuodolle merkitsee tätä nykyä uskollisuutta kuninkaalle. Ja jos on kysymys pienestä vehkeestä, on kyllä keinoja, joilla tuokin kansa saadaan liikkeelle.

Kaikki oli mennyt; ystävyys oli jälellä kahden jalon luonnon voimakas ystävyys, joka oli alkanut lapsuudessa, oli lujistunut ja vahvistunut vuosien kuluessa. Kumpikin tunsi juurtajaksain toisen luonteen ja kumpikin oli toisen uskollisuutta kokenut. Nykyisessä surussaan kumpikin tiesi, että toinen murehti.

Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä Impi ja nuorukainen, Vannotaan ijäistä uskollisuutta Koiviston tummas kohdus, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen. Toiset he karkelos kalliol väikkyy Kimmeän viulun soides; Helisee viulu ja tienohin ympär Ihana kaiku virtaa, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen.

Mikä murheen aika! Sydämmeni oli musertua levottomuudesta, kun ajattelin: lieneekö morsian kaukana purjehtivalle, matkustavalle ritarillensa uskollinen? EBBA. Eikö ritari tuntenut morsiamensa uskollista mieltä? Voisinko minä olla uskoton? Levottomuus on rakkauden sisar ja aika vihaa sekä rakkautta että uskollisuutta! EBBA. Mutta kuitenkin on aika ollut ystävällinen sinua kohtaan.

Nythän sille jo voisin hymyillä, mutta en tahdo, sillä nythän tiedän, että se oli siinä muodossa uskollisuutta vain omalle itselleni, tunteelleni, alkavalle, samalle, joka sitten pysyi ja pysyy yhä. Ihanteelle, semmoisena kuin se silloin ensi kerran ilmestyi. Se hetki on minulle nyt vain hauska, miellyttävä muisto. Silloin se oli katkera kuin ikuinen ero.

Hän oli päässyt vapauteen itkeäksensä isänmaatansa, hän oli löytänyt poikansa menettääksensä hänet, ja nyt tuli kutsu vanhan kumppanin luo sanomaan jäähyväiset hänelle haudan partaalla. Täytyykö minun ensin vannoa uskollisuutta? kysyi kapteeni kalpeana. Kyllä täytyy, vala vannotaan tuolla pihalla.

Sattui toki niin onnellisesti, että venäläiset epäilivät saksalaisten päällikköjensä uskollisuutta ja huusivat kavallusta tehtävän, niin että Croi ja muut herrat, henkeään varjellakseen, olivat pakotetut antautumaan.