United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tajunnet tuosta, että kuollut aivan oleva tietomme on siitä saakka kuin suljetahan vastaisuuden portti.» Ma silloin lausuin syyni syyttämänä: »Siis hälle kertokaa, mi vaipui alas, poikansa että eläviss' on vielä. Ja vastaukseni jos hälle viipyi, se tapahtui, tuo hälle selittäkää, kun mietin harhaa, min nyt haihdutitte.»
Silmin nähtävä on, että hänestä tulee sokea». Minä sanoin: »koetetaan vielä kerta». »Mitä?» kysyi vaimoni. »Lääkärin apua», oli vastaukseni. »Olemme jo kahdesti koettaneet sitäkin, vaan eihän se ole mitään auttanut», intti vaimoni. »Ei sillä ole sanottu ettemme vielä saisi kolmatta kertaa koettaa, ja emme suinkaan muualtakaan saa apua, jos ei lääkäriltä; entiset reissut ovat hyvinkin saattaneet tapahtua niin, ettei lääkärit ole käsittäneet taudin oikeata luontoa ja niin ovat erehtyneet; ihmisiähän hekin ovat; kuka tohtii taata, etteivät he nyt onnistu?» Keskustelu loppui; minä olin voittanut ja huomenna lähdettiin yhdessä viemään poikaa lääkärin tykö.
"Syytöksen alaisina murhastako?" "Niin". Tunnustus. Minun vastaukseni asian-ajajalle sisälsivät aivan sitä kuin minä ajattelin. Ambrosen tekemä kertomus näytti minun silmissäni valheelliselta ja näkyi ainoastaan keksityn kumotakseen kanteen selviä todistuksia. Minä tulin tähän päätökseen hiukan vastahakoisesti ja Naomin vuoksi olin pahoilla mielin.
Leena tuli hiljaa käydä sipsutellen peräkamarista, ja niiasi. "Hyvää päivää!" sanoivat vieraat, melkein yht'aikaa. "Päivää!" sanoi Leena. "Nämä vieraat ovat tulleet nyt loppupäätöstä siinä asiassa tekemään, joka ei sinulle liene niin aivan outoa. Mitäs sinä siihen sanot?" "Minun vastaukseni on aivan lyhyt, se on, minä tahdon Taavetin!" "Niin, se on tehty siis!" sanoi siihen isäntä.
Samalla puolen vaunuin seisten yhä ja yhä paikallaan, hän hurskahille nyt Enkeleille loihe lausumahan: »Te päiväss' ijäisyyden valvokaatte, ett' yö, ei uni peitä askeltakaan, min astuu radoillansa vuosisadat. Siks vastaukseni vain huolta kantaa, ett' ymmärtäis mua hän, mi tuolla itkee näin näyttäin yhtä suuriks syyn ja tuskan.
Häpeä ja pelko tulla naurunalaiseksi sulkivat huuleni; sitä paitsi keskeytettiin samassa vastaukseni tuottama hetkinen äänettömyys; ukkosen ilman ensimäinen tuulenpuuska syöksi katua pitkin, heittäen kadun tukehuttavaa pölyä ja kuivia lehtiä ikkunoita vasten.
Vastaukseni kuuluu kuitenkin: »ystävä, eivät minun jalkani pysty siihen!» Kunhan nyt olet lukenut loppuun tämän kirjeen, tunnustat minun olevan oikeassa. Ei, sinä aamurusko-jumalattaren onnellinen puoliso! ei teidän oppinne sovi minulle! Pitäisikö minun rakastaa bitynilaisia, jotka kuljettavat kantotuoliani, egyptiläisiä, jotka lämmittävät kylpyjäni, Vaskipartaa ja Tigellinusta?
Mutta he olivat niin tottuneet toisiinsa, ymmärsivät niin hyvin pienet viittaukset ja hienointa äänen korkoa, että se äänettömyys, joka nyt syntyi, oli heille yhtä valaiseva ja jännittävä kuin kiivas keskustelu. Viimein Fennefos nousi ja vastasi: "Tahdon tutkia itseäni ja rukoilla hengen johtoa; huomenna tai kenties tänä iltana kokouksessa annan vastaukseni, jos Jumala sen sallii."
»Kas Löfving, missäs te olette ollut?» lausui kuningas ratsunsa pysähdyttäen. »Lähdin illalla katselemaan Malmön varustuksia, kun olen ollut Viipurissa, Käkisalmessa ja muissa linnoitetuissa paikoissa», oli vastaukseni, »mutta kun illalla kaupungin portit huomaamattani suljettiin, täytyi minun yöpyä sinne.
Jäykkä, ankara, harmaapäinen ukko astui esiin, tarttui tytärtään kovasti käteen ja tempasi hänet mukaansa. Tule! sanoi hän. Kiitän kreiviä tarjouksestanne; tarkoituksenne ei liene paha. Mutta tuli ja vesi eivät sovi yhteen. Larsson ja Bertelsköld eivät saata ikänä olla toistensa omat. Herra kreivi tietää nyt vastaukseni: en tarvinne sanoa, että se on peruuttamaton. Hyvästi, rouva kreivitär.