United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
He tulehen ääneti tuijottivat. Jo hiiletkin hiljaa tummenivat, siniliekki vain sieltä täältä nous kuin noidan veitsi, kuin velhon jous. Yks virkahti: »Viime yönä näin toki unta, mist' olen mielissäin, näin kulkevan kuningasvainajan läpi leirin raskaasti nukkuvan, minä yksinäin ylös valvahdin, hän katsahti minua silmihin, käden laski pääni päälle mun ja lausui näin: 'Ma tunnen sun.
MENENIUS. Ihan noin jos puhut, Niin voitat kaikkein sydämmet; kun pyydät, He anteeks antamaan on yhtä valmiit Kuin tyhjää juorumahan. VOLUMNIA. Neuvoon suostu; Vaikk' arvaan kyll', ett' ennen vihamiestäs Tulehen seuraisit, kuin lehdon varjoss Imartelisit häntä. Kah, Cominius! COMINIUS. Turulta tulen; luja puollus teille Nyt tarpeen on, jos tyyneys ei tai pako Pelasta teitä: raivoissaan on kaikki.
Yhden viskasi tulehen. Tuota toista nuorempata. Tappoiko? hävisi taakse. Kappas kaiken maailmata! Untolainen tapparalla Kitkan rohkean rutisti! Tuossa Kotrokin apuna: Kaasi kurjan Untolaisen. Löyhässä on siellä henki. Missä itse päävekara, Kullervo Kalervon poika? HIPPO. Tuolla vasten kymmeniä, Niinkuin ilmojen isäntä Viuhkis, vauhkis! nyt se kaasi Kolme kuin korentopuuta!
Mutta kaitse kaunis Herra, Varjele vakainen Luoja, Akasta äkisevästä, Vaimosta pahatavasta! Ei pääse pahasta siitä Ilman armotta Jumalan, Turvatta totisen Luojan: Ei taia tulehen luoa, Saata ei syötteä susille, Kun ei surma suorin tehne, Tappane Jumalan tauti. Kant. Kukkuipa käkeä kaksi Kahen puolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Potkaisi leveän portin, Paiskas maahan pihtipielet: Lukko koht' lumehen lensi, Naulat tuiskuvat tulehen, Salvat liekkihin samahan: Tarttui kiinni kahlehisiin, Kiinni pannansa pahoja; Pani konnat kahlehisiin, Häijyn helvetin hajotti, Ett'ei taitane enämpi Omin mielinsä mitäkään Tehdä Herran tultaville. Jalon lapsille Jumalan.
Mutta morsiamen oma sydän on nyt: »Kuin pimeä pilven ranta, Kuin syksyinen yö pimeä, Talvinen on päivä musta; Viel' on mustempi sitäkin!» Eräs talon palkkavaimo vielä enentää morsiamen surua. Hän sanoo kylläkin varoittaneensa neitoa, ettei suostuisi sulhasen viekoituksiin eikä menisi orjuuteen. Mutta: »Et sinä sitä totellut; Käeten kävit tulehen, Tieten tervan keittehesen».
Pane minua herra Jesus, Pane minua, minnes tahdot, Silloiksi meren selille, Lahopuiksi lainehille, Joka tuulen turjotella Laajan lainehen laella! Pane minua herra Jesus, Pane minua, minnes tahdot, Tunge hiiliksi tulehen, Kekäleiksi valkeahan Joka tulen tuikutella, Valkeaisen vaikutella». Kant.
Tuli mies merentakainen, Uros umpilausehinen, Pilkkoi puita pikkaraisen, Halkoi halkoja vähäsen, Kolmekymmentä rekiä, Ne kaikki tulehen työnti, Kai kantoi Katrin tulehen, Helman hienon heltehesen. Katri laski äänen kaihun, Parkasi pahan sävelen;
"Samaten luullakseni myöskin, jos epäkylmä olisi häviämätön ja joku veisi jotain kylmää tulehen, niin tuli ei sammuisi eikä häviäisi, vaan eheänä syrjäytyisi ja pakenisi." "Välttämättömästi."
Sano totta, Luojan merkki, juttele, Jumalan arpa: minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi, kun ei ilmoisna ikänä nähä noita taivahalla? "Sano, arpa, syytä myöten, elä miehen mieltä myöten, tuo tänne toet sanomat, varmat liitot liikahuta! Jos arpa valehteleisi, niin arvo alennetahan: arpa luoahan tulehen, merkki miesten poltetahan."