Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. syyskuuta 2025
Ja verrattava vauhtiin siipieni maan pääll' ei ole liike nopsin, missä on nousu ynnä lasku luonnollinen. Lukija oi, kuin totta toivon tuohon hartaaseen voittokulkuun, jonka vuoksi lyön rintaani ja itken syntejäni, niin ennemmin et saanut sormeasi tulehen ois ja pois, kuin kaksoisien ma merkin näin ja siinä itse olin.
Hän tietää, ettei mielin tyvenin se häpäisevää askelt' astu tätä, sen rintaa painaa murhe katkerin, sydäntä kalvaa haava tuskastuttavin tuimemmin tuonen miekan iskemätä. Ja väki tuo! On uljuutta ja voimaa sen hän entis-aikaan saanut koetella, hän muistaa kuin sen kanssa Kustaa kolmannen tulehen riemull' astui, tiensä piirtäen riveihin murtuneihin hurmehella.
Hän tietää: askelt' ei se häpeän käy täynnä johon käsky tuo sen työnti, on jalka raskas joka rientäjän, ja rinnass' asuu haava harmin jäytävän; mi tuimemp' on kuin tuonen miekan lyönti. Ja väki tuo! Ol' ammoin, päivin paremmin, hän kokenut sen kuntoa, sen voimaa, kun riemull' eestä kolmannen se Kustavin tulehen riensi; murtuneihin riveihin uraansa piirsi hurmeen purppuroimaa.
»Kussas kolme poikalastas? Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeesen Sen kuin tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari, Sen kuin vetkasit vetehen, Siit' olis herra tällä maalla, Sen kuin kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut».
Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi; kunp' on vettä vuotanevi, aina rauhassa elämme." Pohjan piika pikkarainen, neiti nöyrä, käskyläinen, pisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan; eip' on verta vuoakana, eip' on verta eikä vettä: läksi mettä vuotamahan, simoa sirettämähän.
Mahoit ennen maammo rukka, Mahoit kaunis kantajani, Kultainen kulettajani, Hopiainen hoitajani, Tuuvitella turpehia, Liekutella lehtipuita, Vaalitella varpasia, Kun sa tuuvitit minua, Vaalit vaivaista minua. Ja mahoit minun emoni, Mahoit maammo rukkaseni, Mennä järven rantaselle, Vieä hurstilla vetehen, Upotella uutimella; Tahi luoa tuutunen tulehen, Käätä kätky valkiahan, Liekku lietehen sysätä.
Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siitä seppo Ilmarinen uuhen työntävi tulehen. Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen.
Sitten muori tunki käärmeen tulehen pihtineen päivineen ja haltioissaan, toisten nauruksi teukalehtaen, höpisi polttaessaan: "Voi anoppiparka", lausui Pekka nauruansa pidättäen, "ei ne nuo temput nyt enää mitään auta, niiden aika on ollut ja mennyt".
Jos teen tulehen tupani, Tuli polttavi tupani, Pahana palokesänä; Jos vetehen saunan salvan, Vesi viepi salvokseni, Vesivuonna voimatonna." "Elä itke pieni lintu, Lintu tuima tuikuttele! Lennä tänne lintuseni, Tule tänne tuttuseni; Tääll' on kaunis ruokoranta, Ruokoranta, heinälehto, Leikki lyöähän lehossa, Maitovelli keitetähän, Voita päälle heitetähän, Talkkuna taputetahan." Pääskyläinen.
JOHANNA. Ei, en minä hintaa moiti, mutta tällä erää täytyy jättää ostokset sikseen. VAPPU. Tulehen kumminkin lähemmäksi, minulla olisi vähän muutakin puhumista. Kuule, etkö sinä tahtoisi ruveta kutomaan kangasta? Vörskyn rouva pyysi minua tässä tuonoin tiedustelemaan joltakulta luotettavaa ihmistä, joka olisi taitava semmoiseen työhön.
Päivän Sana
Muut Etsivät