Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
3. Mutta matkustamisvimma on syvällisemmän, koko älyllistä toimintaa jäytävän sairauden oire.
Hän tietää: askelt' ei se häpeän käy täynnä johon käsky tuo sen työnti, on jalka raskas joka rientäjän, ja rinnass' asuu haava harmin jäytävän; mi tuimemp' on kuin tuonen miekan lyönti. Ja väki tuo! Ol' ammoin, päivin paremmin, hän kokenut sen kuntoa, sen voimaa, kun riemull' eestä kolmannen se Kustavin tulehen riensi; murtuneihin riveihin uraansa piirsi hurmeen purppuroimaa.
Eikä ainoastaan yöllä, vaan myöskin päivällä, ei vain vaimonsa seurassa, vaan kaikkialla, missä hän liikkui, kotona ja kaduilla, kahviloissa ja liikekonttoreissa. Toiset ihmiset kulkevat tuska, toiset elämäntoivo tai riemu kantapäillään. Johannes oli saanut ainaiseksi saattajakseen häpeän ja jäytävän itse-inhon, jonka keralla hän nukkui ja joka jälleen aamulla avosylin kohtasi häntä.
Mutta Yksin ollessa käy hänen mielensä sangen surulliseksi: hän huomaa epäilijän vaaran, hän tuntee ivan ilkamoivan odan jäytävän elämänjuurtaan. Ja silloin voi entisyyden eheä usko kangastaa hänelle niin utuisen ihanalta, että hän puhkeaa Päivän laskiessa liikuttaviin säveleihin lapsuus-onnen pilvettömille maailmoille. Kuitenkaan hän ei vaivu niihin.
Joskus, kun Johanneksen puhetulva oli tauonnut ja hän oli jäänyt ankarassa, henkeä-salpaavassa jännityksessään vastausta odottamaan, hän oli vastauksen asemasta tuntenut vain heikon, vienon, kuin henkisen kosketuksen kädessään. Ja hän oli puhunut jälleen. Hän oli kuvannut muinaiset muistonsa ja toiveensa, riemunsa ja sydänjuuria jäytävän ikävöimisensä.
Hän vaipui takaisin alkuperäiseen tylsyyteensä. Mutta jälleen tunsi hän tuon jäytävän häpeäntunteen kaksinkertaisella voimalla sisuksiaan kouristavan. Kuinka kauan oli kestävä tätä? Ja kuinka kauan hän oli itse kestävä? Milloin oli tuleva loppu tästä? Milloin oli hänen pidätetty kärsimyksensä väkivaltaisena ilmi purkautuva? Myöskin hänen allaan asui tulivuori.
Mutta ajatukset kiertyivät Anttiin ja niihin aikoihin kun Antti, köyhä poika, sai pauloihinsa hänen sisarensa, jolle olisi ollut tarjona semmoisiakin kosijoita kuin esimerkiksi Tapanilan Santeri, semmoisen talon ainoa poika, jossa on joka vuosi kahdeksan ajettavaa hevosta kuin hylettä, erittäin varsat, ja neljäkymmentä nautaa ometassa ja talo kuin linna... Siellä olisi toi senlaista käydä atimassa kuin tässä tuonlaista kurjuutta vaan näkemässä... Se oli teko, joka ei lähde hampaani raosta, ajatteli Jukke ja tunsi oikein jäytävän syvää halveksimista Anttia kohtaan eikä mitenkään voinut sovittaa, että Antti olisi lähellekään hänen tai hänen sisarensakaan vertainen koskaan tässä elämässä.
TUOMAS: Silloin . en minä ... ole ollut ... ikinä onnellinen. TUOMAS: Mutta miksi minä en voi levätä koskaan? Voitko sen minulle sanoa, Pietari? KAIKKIVALTA: Siksi että teillä on aina paha omatunto. TUOMAS: Mutta miksi minulla, on paha omatunto? Mikä se on tuo jäytävän omantunnon tuska, joka ei salli yön lepoa, ei päivän rauhaa minulle? KAIKKIVALTA: Minä en tiedä.
Välkähtivät esille monet jo välillä vaalentuneet värisoinnut, leimahtivat liekkiin monet jo kuihtuneet surun ja riemun, jäytävän ikävän ja tulvehtivan onnen kuviot siinä kohtalotarten koru-ompelussa, jolla hänen tähänastisen elonsa tarina oli kullankirjaeltu. Tuotako naista hän oli epäillyt murhaajaksi? Mahdotonta!
Nuo raa'at sotamiehen tavat hän oli oppinut osaksi kolmekymmenvuotisessa sodassa, jossa viiniä vuoti virtanaan niinkuin vertakin, osaksi sinä mieltä jäytävän kunnianhimon aikana, jolloin hän eläen vapaaehtoisessa maanpaossa Voionmaalla haaveksi Ruotsin kruunua päähänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät