United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kanssapuhe ilonen käy pöydän ääress' Elämästä Lintukodon saaress' kauniiss', Tarinoja himeit' mailmoist' kaukaisista Siinä haastellaan ja ihmetellään Ympär pitkän pöydän, tuuheen metsän varjoss', Koska oksill' lintuin laulujoukko ääntää, Pieni, vilpas kiuru viserrellen Pyöriilevi paistehessa päivän kullan, Ja kosk' tuuli hieno, kukkas-hajuu täynnä, Koivistossa lehtiin kanssa leikittelee.
Ehkä lempivi, Gall, sun joustas', Taikka, Rurmar, sun lauluas' hän. Ehkä olla hän tahtoo Miekkas' seurana, Klesamor. Koitelkaa, se on päätökseni. Ikä kullenki vuoronsa suo. Ken saa lemmen, ken ei saa, Wihan kuitenki hyljätköön. Kronon rannalla luolan varjoss' Impi istuvi soreahius Silloin uljahanmoisna Seisoi Gall aran eessä tuon. "Seuraa mua, Oihonna, lempii Metsämies sua, päivyen koi!
MENENIUS. Ihan noin jos puhut, Niin voitat kaikkein sydämmet; kun pyydät, He anteeks antamaan on yhtä valmiit Kuin tyhjää juorumahan. VOLUMNIA. Neuvoon suostu; Vaikk' arvaan kyll', ett' ennen vihamiestäs Tulehen seuraisit, kuin lehdon varjoss Imartelisit häntä. Kah, Cominius! COMINIUS. Turulta tulen; luja puollus teille Nyt tarpeen on, jos tyyneys ei tai pako Pelasta teitä: raivoissaan on kaikki.
Ma, joka altis aivan hänt' olin tottelemaan, käännyin jälleen sotahan, jota silmät heikot kävi. Kuin joskus nähnyt, vaikka varjoss' itse, oon kukkaniitun päivänpaistehessa, mi pilven haljennehen puhki säihkyy; niin monet valohenkein laumat näin ma säteissä säihkyvissä korkeuden, en alkulähdettä, ne josta läikkyi. Oi voima lempeä, mi niin ne leimaat!
Oi, jospa maasta siivin lentämään Ma saisin, aina seuraten sen rataa; Säteissä iltaruskon ikuisen Mun jalkain alla maamme uinuis untaan, Yön varjoss' alhot, vuoret lieskaten, Vuot, virrat pyrkis meren valtakuntaan.
Siitä kun on päästy, Niin tuo, ken hänest' irti pyrkii, tehköön Hänestä lopun. Mitä armoon tulee, Min kuuluu Lear ja Cordelia saavan, Kun voitamme ja he on vallassamme, Ei puhett' armosta. Kun näin on laita, Ei auta miettiä, vaan puolustaita. Toinen kohtaus. Kenttä kahden leirin välillä. EDGAR. Puun vieraanvaraisessa varjoss', isä, Tass' olkaa; rukoilkaa, ett' oikeus voittais.
Ma, joka altis aivan hänt' olin tottelemaan, käännyin jälleen sotahan, jota silmät heikot kävi. Kuin joskus nähnyt, vaikka varjoss' itse, oon kukkaniitun päivänpaistehessa, mi pilven haljennehen puhki säihkyy; niin monet valohenkein laumat näin ma säteissä säihkyvissä korkeuden, en alkulähdettä, ne josta läikkyi. Oi voima lempeä, mi niin ne leimaat!
Päiväsi parhain jaa: Mars-kenttää etsi, kävelyitä, kuiskeita viehkeitä illan suussa. Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön hän varkain piilee, tirskuen kätköstään: Käsivarren koruun käy, ja tyttö riuhtovi vastahan heikoin hyvein! BANDUSIAN L
Ja impi, joka lehtein varjoss' seisoo, Toisen kallis aarre on, Se vuorittaavi nuorukaisen sielun Muurill' mustall', hirmuisell', Ja toivonsa aurinko Pilvihin sammuu Ja mielensä harhailee synkeäss' yöss'.
Jos unta näen, niin valvetakseni Pois annan kaikkeni; jos valveill' olen, Niin lentotähti minuun iskeköön, Ikuiseen että uneen nukahtaisin! Sano, armas serkku, mikä tyly käsi Pois leikkasi ja silpoi ruumiistasi Sen kalliit koristeet, sen kaksi oksaa, Nuo, joiden varjoss' oisi kuninkaat Halanneet levätä, mut eivät koskaan Niin suurta saavuttaneet onnea, Ett' oisi lempes saaneet? Miks et vastaa?