United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viettää päiväni mustasukkaisen äijän luona, joka kaiken onnellisuuden sijasta tarjoo nuoruudelleni kammottavan orjuuden. BARTHOLO. Ah! mitä kuulen! ROSINA. Niin, minä sanon sen aivan korkealla äänellä: minä annan sydämeni ja käteni sille, joka voi temmata minut tästä kauheasta vankihuoneesta, jossa minua itseä ja tavaraani pidetään vasten kaikkea oikeutta. Kolmastoista kohtaus.
En apua saanut, en apua saanut, mut näin jos kuiskisi kuusipuut ja käsi kun poskelle kohois kellä ja miettimään kävis mieli hellä, niin ehkä, ehkä, mit' en ma saanut, sen saisi muut. Mun päiväni ammoin mennyt on, yhä mailla on illan rusko. Mit' tää on? Miks ei joudu jo yö, kun hiljaa, hiljaa niin sydän lyö ja kuollut on kunto ja usko? Kas, taivahat kuinka ne loimottaa!
"En ole päissäni, vaan sairas kuoleman sairas. Verensylkykohtaus kohtasi minua aivan portin edessä ja tiedättehän, että tohtori sanoi päiväni olevan päättyneet, jos se uudistuu." Hän hoiperteli sisään ja vaipui alas nojatuoliin. "Antakaa minulle lasi viiniä, se virkistää hieman, ja sitten täytyy minun laittautua vuoteelle.
Sallittakoon minun elää jäljellä olevat päiväni yksinomaisemmin hänen hyväksensä, «Ukon ruusussa» tahdon elää hänen hyväksensä, sillä testamentissani on määrätty että «Ukon ruusu» on tuleva hänen omaksensa, että se on Eeva Frankin. Tahdon kaunistaa sen hänelle; tahdon istuttaa sinne puita ja kauniita kukkia. Viinirypäleitä ja ruusuja aion siellä viljellä.
Ensimäisen matkani jälkeen, niinkuin jo eilen mainitsin", alkoi Sindbad kertoa, "alotin jälleen entisen elämäntapani ja vietin päiväni huolettomasti ystävieni parissa. Tätä elämää kesti jonkun aikaa. Mutta eräänä päivänä heräsi minussa jälleen matkustushalu. Minä ostin tavaroita ja läksin kauppalaivaan. "Me matkustimme paikasta paikkaan, katselimme eri seutuja ja teimme hyviä kauppoja.
Tuo siipien suhina ilmoittaa, mun päiväni vihdoin valkeaa ja haihtuvi hyttyjen kansa; käyn ehkä jo piilosta maailmaan kas, salamat heillä on oppaanaan, joill' aamu on otsallansa. Tuo salama olla tahdon ma ja hankkia ilmaa puhdasta, niin koittavi päivä Herran. Siis lähden ja säilääni tartun taas ja siunaa, Herra, sun palvelijaas, vaikk' oisi se vain tään kerran! ETSIJ
AKSEL. Niinpä niin, viimeinen hyvä työ. AMALIA. Mi-mitä herran nimessä se on? AKSEL. Hiljaa, sanon minä, muutoin olette hukassa! Osoittakaa minulle nyt viimeinen hyvä työ ja sekoittakaa oikein aikalailla, kunnes pulveri on sulanut. En vaikka kappaleiksi minut hakkaisitte! Oletteko vallan järjeltänne, ihminen? Tässä on lasi. Sekoittakaa sitä, ja tehkää se kiireesti! Tämä on viimeinen päiväni!
Pala parhain ain' oli mun, lihavoitua mun piti, syödä ja juoda; niinpä mä päiväni parhaimmat näin vankina juuri. Huoleti olkaa siis; myös Turkiss' ihmiset elää.» Näin sotavanhus juttua laski, ja kaikki ne häntä kuunteli kummissaan, mut kohta jo leppynyt impi määräsi illan kestinnät sekä jätti jo pirtin.
Sitte kysyi Kunnari pappi pelkäsikö hän kuolemaa, mutta naurahtaen vastasi Risto: minun päiväni ovat kuluneet, minun aivoitukseni, jotka sydämessäni olivat, ovat hajoitetut, mutta vanhurskauden tiellä on elämä ja hänen poluillansa ei ole kuolemata. Minuakin kehoitti Risto menemään ahtaasta portista sisälle, minuakin ja palvelusväkeään "
Maria puristi ylkänsä kättä; hän ymmärsi, mitä Johannes tarkoitti. «Suruiset ovat päiväni olleet«, jatkoi Johannes. «Mutta, Jumalan kiitos, ne puhdistivat ilman, ne antoivat minun vielä nähdä elämäni auringon, sallivat minun omanani syleillä sydämeni omaa. Niin!