United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuremp' ei mua vois suru sortaa, ei edes, vaikka jo kuulisin, ett' oma taatto on kuollut, Fthian mailla jok' itkien kai ikävöitsevi luokseen poikaans' urhoisaa, joka kaukana kamppaelussa vuoksi on herjaisen Helenen kera iliolaisten, tai jumalsorja Neoptolemos, oma poikani, joll' on 326 Skyros kasvintanterenaan, jos on viel' elon mailla.
Meit' äsken lähteneinä Spanja ikävöi, Miss' soipi laulut, viinit säkenöi. Ol' kuninkaalla kerran Lihava kirppu, suur' FROSCH. Kirppu! kuulkaat! oivalsitko vai? No siisti herra on se kai! Ol' kuninkaalla kerran Lihava kirppu suur', Jot' armastel' sen verran Kuin poikaans' omaa juur'. Hän hoviräätälille Huus: "vaadin nyt sun työs: Sä pikkuparoonille Tee takki, housut myös!"
Mielissään Turust' ootti hän nyt tänä iltana poikaans ainoista, armastaan, ikävöityä ainakin vuoden. »Jos hyvin käy sinun tutkintos ja jos saat hyvät lauseet, tuo kesäseuraksi itselles joku kumppani köyhä, muuten sa nuorena tääll' ikävystynet vanhojen kesken.» Kirjoittanut oli näin, tytyväisenä nyt tupakoiden vartosi kumpaakin, etupäässä tok' armasta poikaa.
Senp' uros ilmaan nosti nyt kuin unikukkasen umpun iliolaisten nähdä ja riemuten huusi ja virkkoi: "Viekää viesti se Ilioneun isän kuulla ja äidin, ett' asumuksessaan he jo poikaans' aimoa surkoot; sill' ei puoliso saa Promakhonkaan riemuta rakkaan kumppanin saapumisesta, kun Troian mailta jo viimein laivoin laskien pois palajamme, me poiat akhaijein."
Ole oma, kiltti poikaiseni, Madollenkaan pahaa elä tee, Astu siivost kylissä ja teillä, Muista aina taivaan Jumalaa.» Niinpä vaimo huohottaen lausuu Poikaans kyyneleillä valellen; Lähtee poika tielle talviselle Emäntien armoo anomaan. Kauvan äiti häntä katseleevi
Miestäkö säättyä tuot' alun alkain kohtalon valtaan saaliiks et sinä sallisi siis korahuttavan kuolon? Tee se, mut kaikk' ei taivahiset sua kiittäne suinkaan. Seikan vielä ma sen sanon sulle, ja siit' ota vaari: jos Sarpedonin täält' eloss' autat pois kotimailleen, katso'os, ettei vain moni muu pyri taivahisista poikaans' armast' ottamahan tapon ankaran alta.
Niin turha pyyntö, rukous, niin kallis sielun kaipuu. On vaiti itku, vaikerrus, maan ääri vait' on, odotus vain mykkä maille vaipuu. Kyll' äiti poikaans' odottaa maailman teiltä kotiin, ja impi iloon-noutajaa, vaan poika kaihoo kunniaa ja pyytää pyhiin sotiin. Näin monet iät vierreet on ja vierii, vierii yhä. On taivaan ääri iloton ja pyyntöön mielen aution ei vastaa päivä pyhä. Kevät.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.
Suo kaunis sana Venus-kummille, Ja hänen heikkosilmää poikaans' soimaa, Hän on viisas; Nuort' Amor herraa, mi niin sieväst' ampui. Kun kerjuutyttöön mieltyi kuningas. Ei kuule hän, ei järky hän, ei liiku hän! Apina kuoli, manata se täytyy.
Vaan pojaks ihmiset mainitsee sinut Peleun kuulun, äitisi taas Thetis on, kave aaltojen suortuvakauno; taatoks ylvään Ankhiseen minä mainita mahdan, kuoloton mull' emo on Afrodite, kantaja kaunis. Heistäpä toiset nyt tänä päivänä saa tahi toiset poikaans' itkeä, sillä en kamppailutta ma luule meidän erkanevan, leletellen lapsien lailla.