United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ole oma, kiltti poikaiseni, Madollenkaan pahaa elä tee, Astu siivost kylissä ja teillä, Muista aina taivaan Jumalaa.» Niinpä vaimo huohottaen lausuu Poikaans kyyneleillä valellen; Lähtee poika tielle talviselle Emäntien armoo anomaan. Kauvan äiti häntä katseleevi
Laulu n:o 4. Vapaa on merimies, sekä voittamaton, Kun se kuohuja viillättää, Kuningasta palvella kunnia on, Ja on siksi sen pystyssä pää! Meri raivota, vaahdota, telmiä saa, Meillä vainen on naurussa suu, Ja jos kuunari karille kalskahtaa, Väkivoimin se irtautuu! Vähät siitä, jos kaappari päälle käy, Ylös miehet, ei armoo se saa! Pian meidän se on, ei pelkoa näy; Pojat potrat, jo hurratkaa!
"Miks' torille väkeä kokoontuu Kun tähdet tuikkivat viel'?" "On juhlapäivä kun roviolla Noita-akka poltetaan siell'." "Miks' sai hän tuomion sellaisen Laihon tuleenko pisti hän, Vai ryöstikö haudan hän noituen, Tai äidiltä pienoisen?" "Ei sellaiset rikokset olleetkaan, Hän sairaita hoiteli, Ja armoo saarnasi syntisill' Ja köyhiä autteli.
Sinä ensin, Titus sitten. TIMOTEUS. Armoo, kapteeni, armoo! PATRIK. Ei, lapseni, ei. MARIANA. Hyvä kapteeni! MAURA. Kunnioitettava herra! PATRIK. No noo, muoriseni, nyt ei auta. Heidän täytyy saada; ei auta. Minä rukoilen. Tänne kaikki naiset naapureista! Tulkaat, tulkaat! PATRIK. He heh! Turha puuha, pikku frouvani. Käykäämme käsiin, Bonifacius.
Mut kuink' on, poika, laskentos? Sä lurjus, tuskin tiedät, jos Kaks kertaa kaks on neljä! Ah armoo, herra maisteri, Paraikaa ajatukseni Ne leikki pallopeliä! Vai armoo! Tänne kämmenes, Saat parannusta muistilles, Ja nurkkaan laiska lotka! Ah maister, älkää hutkiko, Uneksin lentäväni jo Korkeella niinkuin kotka. Niin silloin.
Ja te nyt saattaisitte saksalaiset häpeään? Patrikin komppani? Pois se! Ennen peittoon teidän maan mateleviksi. TITUS. Herra kapteeni! MAURA. Armoo armoo armoo! PATRIK. Kyllä sitten kelpais. Tommi, 3:s sotamies ja pari muuta työnäsevät oven auki kovalla vauhdilla, Timoteus kiirahtaa selällensä, ja rynkäävät ulos yskien. MAURA. Oletko loukkaunut? MARIANA. Rintas, luulen, sai kovan tärräyksen.
CLAUDIO. Minä en tahdo pimittää teidän päiviänne jos vietätte ne tästälähin säällisesti katuen entistä eloanne ja etsien taivaan armoo. MARCIA. Rauhallisna tahdon asua ja rakennella. Mutta teiltä vaadin pyhän valan, että kätkette kaikki mitä nähnyt olette omilla silmillänne ja mitä olette kuullut mun huuliltani nyt, kätkette äänettömyyden peitteen alle. Se vannokaat ritarikunnianne nimessä.