United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muut' en ma voisikaan. Mi kallihimpi uhri ois, Jon Suomen lapsi maalleen tois? Niin, niin; sen jospa tietäsin, Ma kaiken antasin. Nyt hyväst' armas koti jää Ja hellä äitini Myös siskot, isä harmaspää Ja nuori kultani! Pois vainen kyynel pyyhkikäät Ja pojastanne miettikäät: Jos sorrut sotiin, isänmaa Sun helmahansa saa. Asuinkumppalini. Nyt majahani muuttanut On kumppalikin mulle.
Niin turha pyyntö, rukous, niin kallis sielun kaipuu. On vaiti itku, vaikerrus, maan ääri vait' on, odotus vain mykkä maille vaipuu. Kyll' äiti poikaans' odottaa maailman teiltä kotiin, ja impi iloon-noutajaa, vaan poika kaihoo kunniaa ja pyytää pyhiin sotiin. Näin monet iät vierreet on ja vierii, vierii yhä. On taivaan ääri iloton ja pyyntöön mielen aution ei vastaa päivä pyhä. Kevät.
Murtuu päämme päältä majat, mutta raunioilta kasvaa kaunihimpain rakentajat, niiden, joiden heljät kuvat nyt jo kaukaa verhon takaa sieluhumme kangastuvat. Uupuessa elon sotiin sinne palaamme kuin kotiin. H
Se on maailmanpalo. Mut tää oli ainoa, armahin talo, isän, äidinkin koti, jo sortunut sotiin. Nyt mennään, me menneet, luo Luojan jo kotiin. Ei kannata elää, kun katkee ne hartiat, nuo Atlahan maailman muinaisen vartiat, työ, kunto ja rakkaus ja rauha, ei viha, kun riittää vain aine, ei henki, vaan liha. Siks sorru ja murskau, ja vieläkin murru, kun et Sinä suuresta tuskasta turru!
Silloin ei olisi rikkaudentavoittelua... Silloin eivät ne pirut tai pahathenget, jotka viettelevät ihmisen sielua rahalla, saavuttaisi kannatusta ... kun ei kukaan tahtoisi kultaa! Ei olisi rahaakaan! Ja kun rahaa ei olisi, niin ei koottaisi kapitaaleja ... eivätkä valtakunnat joutuisi sotiin, joihin kapitaalinhimoiset niitä viettelevät... Tyytyväisyys ... sepä sentään jotain olisi!
Täällä nähtiin vanhoja, kokeneita Kaarle XI:n tuiman ajan miehiä, nöyryytetyn ja nyt köyhän ylhäisaatelisten jäseniä, jotka eivät voineet antaa pfaltzilaiselle suvulle reduktsionia ja yksinvaltaa anteeksi; keski-ikäisiä miehiä, jotka olivat tuskastuneet sotiin, veroihin, palkanvähennyksiin ja sotilasvaltaan; nuoria miehiä, jotka olivat "täynnä tulevaisuutta", mutta sillä hetkellä varsin tyhjiä sisällykseltään, ja jotka eivät mitään sen kernaammin halunneet kuin millä keinoin hyvänsä nostaa melua tässä maailmassa.
Mitä hirmuisia kuvauksia kaikenlaisista tappeluista, punilaisista ja makedonialaisista, aina kolmekymmenvuotisiin ja napoleonilaisiin sotiin asti meille kerrottiinkaan, meille pienille, helläsydämisille ja hennoille neitosille, joita kaikessa muussa kehoitettiin hiljaisuuteen ja lempeyteen.
Armeija kauas kulki Böömiin, Määriin, ja maihin muihin, sotiin barbaarien, lens legioonat Slesiankin ääriin, kautt' outoin, tiettömien tienohien, miss' sankat seisoi aarnimetsät, missä vihisi virrat surman pyörtehissä.
Ja se, ma luulen, Pääperustus on meidän varustuksiin, Syy vahdinpitoomme, ja tämän kiireen Ja hälinän ja homman alkujuuri. BERNARDO. Ma luulen aivan samaa; senvuoks kai Tuo aavenäky aseiss' ohi vahdin Noin kulkee, hahmossa sen kuninkaan, Jok' on ja oli näihin sotiin syypää. HORATIO. Se tolmaa on, mi sokaa hengen silmät.
Heilimöivät henki, aine heille kerran yhteen, lauloi rinnan riemulaine siemenestä lyhteen, joka kelpas jumalille, mutta kasvoi ihmisille. Ne lempi ne ritarit uljahat, ne huokasi aamuin ja illoin, he samaa impeä rakastivat, tuo virkkoi vanhempi silloin: »Mun palaa rinta ja palaa pää, minä matkaan suurihin sotiin, siell' aika on säiläni välkähtää, sinun lie paras jäädä kotiin!»