United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARTTA. Nais-rukka täss' on hämillänsä aivan, Ei vanhaa poikaa voi hän parantaa. MEFISTOFELES. Ah, nähkööt teidän kaltaisenne vaivan Ja näyttäkööt vaan tietä parempaa! MARTTA. Vai ette viel' oo ketään armastellut? Ja eikö sydän teissä leimahdellut? MEFISTOFELES. Niin lausutaan: oma pirtti, oma impi On kultaa, helmilöitä kallihimpi. MARTTA. Ei ... ettekös oo mitään kaivanneet?
Eipä jalo neiti istununna Kauvemmin, kun kasvi kuihtuneena Kastett' oottaa päivän laskettua, Ennenkun jo kyynel hällä vuoti Poskille, ja kun hän surren lauloi: "Sydän kun se toisen syömmen kohtaa, Vähäks muuttuu, mik' olj ennen kalliin, Koto, maa ja taivas, vanhemmatkin, Enemmän kun maa on syleilyssä, Näkyy silmiss' enemmän kun taivas, Silloin isän tahtoo, äidin neuvoo Salahuokaus on kallihimpi.
Simo Hurtan otsa uurtuu: »Toimit joskus liian hyvin.» Arnkil selin nöyrin kuurtuu, poistuu kumarruksin syvin. Huokaa Hurtta: »Tyttökulta! oot nyt orpo, yksin sinä, poiss' on isä, sulho sulta, niiden murhamies nyt minä.» Virkkaa itkusilmin impi: »Kadotin ma taaton harmaan, löysin, mik' on kallihimpi: unelmaini urhon armaan.
Väsynyt Cassius on mailmaan: Hänt' ystäv' ivaa, veli vainoo; häntä Kuin orjaa haukutahan; viat kaikki Vakoillaan, kirjaan pannaan, muistin avuks, Ja vasten naamaa viskataan. Oi, hengen Pois silmäin kautta voisin itkeä! Tikari tuoss' on, tässä paljas rinta, Ja siinä sydän, kultaa kallihimpi Ja rikkahampi Pluton aarnioita; Jos olet roomalainen, pois se riistä! Ken kullan kielsi, antaa sydämensä.
Tuo virkkavi Imatra impi: »Maan eestä laula, mut mulle ei.» »Sa mulle oot kallihimpi», näin saneli Ontrei ja suukon vei. »Teit kyllin jo lauluja mulle, maan ympäri olen ma maineikas.» »Vasta kyllin on lauluja sulle, runo tehty kun on joka kutristas.» Mitä moiselle immyt taisi? Hän leikkasi kutrinsa kultaiset, »Katsos, poikani kaunokaisin, mulle vieläkö laulat ja maalle et?»
Voishan kukat kuihtua ja syys ja talvi tulla, Immen sydän liekkiväinen säilöss' ain' on sulia. Muut jos kaikki unhoittais sun, eihän Suomen impi: Hälle maansa, armahansa muit' on kallihimpi. Ja viimeksi Hän katsahti Kultansa kuvaa illalla. Ja noustuaan Sen povestaan Taas ensin otti aamulla.
Tuo hempi itse olennon mua viehtää, hurmaa, impi; sun muotos mulle kallis on, sydämes kallihimpi. Oi, iät päivät tuota vaan ma hartain mielin soisin, ett' onnekkaaksi ainiaan mä tiesi tehdä voisin. Sä hälle, taivas lempeä, suo riemua vain seestä! Kanss' armaan elää mielin mä, käyn kuoloon armaan eestä. Jos Parnassolle nousta voisin.
Miksi itket impi? Kaunis olet, kallis olet, muita kallihimpi. Pantu kansan paimeneksi olet tyttö tuhma. Turhat siis on itkusi ja turha untes uhma. Kuule, mitä kuiskin sulle: Perman maassa mahti nyt on Kainuun kaunotarten; ollos valtas vahti! Sukusi sun on tuntureilla suuri sekä sakee. Kahden puolen Kainuun merta ääriään se hakee.
Mutta nyt sanoi hän: "Kun mestarille on tällainen onnettomuus tapahtunut, en häntä nyt voi jättää; tahdon auttaa häntä talon uudestaan rakentamisessa". Ei se ole hädässä ollut, joka ei toista auta. Hädässä ystävä tutaan. Mieli markkoja parempi, toimi töitä kallihimpi. Varo vaatteitasi. Arvo oli pieni, vilkas poika.
Kun heitin kultaisen kotimaani, Kun isänmaani mä hylkäsin, Niin silloin tuntui mun sydämmessä Kuin kuorman alle mä murtuisin. Mut kallihimpi on synnyinmaata Minulle aatteeni vapaus, Jos kaiken muun minä uhrasinkin, Sen hukka liik' oisi uhraus! Ja ennen muutan mä muille maille, Kuin annan määrätä uskoain, Ja maailmassa mun arre kallein On uskonvapaus ja jumalain».