United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keltaista kiiltokultaa? Jumalani, En tyhjää pyynnyt! Juurta, kirkkaat taivaat! Tuo tuota, niin on musta valkoinen, Ruma kaunis, huono hyvä, vanha nuori, Pelokas urhoollinen, halpa jalo. Jumalat, miksi tätä, miksi tätä? Tää pappinnekin viehtää alttarilta, Pään alta potevalta patjan riistää.
"Ei ollut loimi seijas, Ei harmaa kuteen niis, Miss' siinä se hulmuten leijas, Kun päivä mailleen liis". Rusoruusuja, hempeä valmuin Sä näit kai kuteessa niin Ja vihreitä oksia palmuin, Mit viehtävät viihdyksiin; Vain mielet viihtää ja viehtää, Kun kohtalon iskut käy, Ja unelmoihin ne kiehtää, Kun onnea enää ei näy.
»Sua runous viehtää, nuori mies, ja muistot muinaiset, mun jutelmistain kukaties sa kerran laulelet; työ musta silloin julki tuo, mut miehen nimi yöhön luo. »Suvusta vait! Ei tulla saa se samaan tuomioon. Ei muita, yksin rikkojaa häpeä kohdatkoon. Maanpetturi on suvuton, vaill' isää, poikaa, juurta on.
Tuo hempi itse olennon mua viehtää, hurmaa, impi; sun muotos mulle kallis on, sydämes kallihimpi. Oi, iät päivät tuota vaan ma hartain mielin soisin, ett' onnekkaaksi ainiaan mä tiesi tehdä voisin. Sä hälle, taivas lempeä, suo riemua vain seestä! Kanss' armaan elää mielin mä, käyn kuoloon armaan eestä. Jos Parnassolle nousta voisin.
Näät hyvä, jonka hyväks myöntää järki, sytyttää rakkautta, sen suurempata, mit' enemmän se sisältääpi hyvää. Olento, niin mi ylevämp' on muita, kaikk' että hyvä hänen ulkopuoltaan säteitä vain on hänen valkeudestaan, muit' enemmän sen täytyy viehtää mielen jokaisen rakkaus, mi tuntee, tietää totuuden, jolla todistus tää lepää.
Sulosoinnut, täyttäin tienot, taivaanrauhaa rintaan luo; yli kenttäin leyhkät lienot tuoksuin balsamia tuo. Kultaheelmäin loistoon kiehtää tummat viidat lehviään; mieltä kirjokukat viehtää, joit' ei talvi riistäkään. Mitkä ihmeet silmää kohtaa säihkeess' ikiauringon! Miten vuoret väikkyin hohtaa, miten lauha ilma on!
Pois laguunin kirkasta pintaa Sua venho portille johtaa, Se silmää häikäisten hohtaa, Ja sen puhtaus viehtää rintaa. Sa sinne maihin halaat: Sa siellä tuskasi salaat! Ja jo unhon enkeli niin sinut kohtaa. Oi, rauhaa, min saari tarjoo, Oi, tyyntä, hiljaista suojaa! Ikisypressit seutua varjoo, Mut eivät tuulessa huojaa: Sä pääsit jo taistelusta, Mi saavuit polttavin vammoin!
Hartaasti teidän puolehenne huokaa nyt sieluni, se että saisi kyvyn nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. »Ylintä autuutta niin lähell' olet», Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy terävät olla nyt ja nähdä selvään. Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, luo alas katsees, näe, kuinka paljon oon maailmaa jo jalkais juureen pannut;
Silloin ilta on, yksin rantaa käyn, tavallista loitommaks mua viehtää koivujen tuoksu ja kukkain arvaamatta ma saavun näin hänen mökkinsä luokse. Vaan kun venheen siinä mä näin telapuilla ja verkot puikoillaan, sekä arvelin ett' oli hän kotosalla, tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempeän hälle lausua, ennen kuin menin pois. Näin mökkihin astuin.
Hartaasti teidän puolehenne huokaa nyt sieluni, se että saisi kyvyn nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. »Ylintä autuutta niin lähell' olet», Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy terävät olla nyt ja nähdä selvään. Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, luo alas katsees, näe, kuinka paljon oon maailmaa jo jalkais juureen pannut;