United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tummana vyöryy Tuonen virta. Ken häämöittää sumussa sen rannalla? Ken lähestyy Manalan pimeätä pirttiä? Kalma seisoo rannalla. Hän kutsuu Manalan tyttäriä: "Kalman tyttäret, Tuoni lähestyy tummaa kotiansa, vahva valtijas, maan herra, lähestyy saaliillensa. Komea on tuomansa saalis. Kalman tytär, sisaristasi nuorin, tartu airoihin, siirrä venho, virran toiselle rannalle."
Viiltää rannan alle venho, vieras maihin astuvi, katsehessa kaukotenho, ryhdiltänsä ritari, hatun heiluu sulka, vyössä olkapäällä luuttu on, ja hän laulun laulaa yössä kuulla kaiken kartanon: »Notkui neiti nuori kerran, kasvoi täältä kaukana, kaunis niinkuin kukka Herran, pyhä niinkuin Maaria, liitti yhteen laulu meidät, luutuin hänet hurmasin, vaan hän toista lempi, heidät säilälläni surmasin.
Jo soljuu venho verkalleen tummaa vettä. Hiljaisin aironvedoin soutaa Tuonelan tytti. Katseensa tähtää kauvas, tuonne missä lähestyy Tuoni. Kenen voimakas, kaikki kadottava hävityksen ruhtinas mukanaan tuopi? Kalpea nuorukainen, vartesi osottaa voimaa joka jäntereessä, miten olet antanut itsesi voittaa?
Sanoi kaunoinen Katerma: "Nyt taisi tuhomme tulla." Souti vaimo, vieri venho, meloi kaunoinen Katerma, tunki tulva purtosehen, huuti mies hädässä hengen: "Veli kuule velloasi! Pelastanet naisen nuoren, mie itse merehen mennen."
Me, lemmitty, venhossa kahden Vait istuimme haaveillen. Oli yö, ja laskimme hahden Yli aavain usvaisten. Oli henkiensaari tiellä, Min kuutamo loistoon loi; Soi sävel vienoinen siellä, Sumusarjat ne karkeloi. Yhä vienommin sointui tenho Ja värjyi hämäriin; Mut sivutse vain ui venho Meren aavoja toivottomiin.
Tunne hurja Hurtan täyttää, hartaus ja mielihaave, kohottavan kättä näyttää, tuijottaa kuin metsä-aave, tanssii soihdut silmän eessä. Silloin lehtoon immet lymyy. Taas on venho virran veessä; Mikko hyvillänsä hymyy. IS
Ei mull' ole vuohta, ei tölliin tuohta, Ja taivas tiennee torppani maat; Mut kahden kun raadamme tyynellä miellä, Ja kitsas ja tarkka on tyttö tää, Niin pennejä vielä, Myös pennejä meillekin säästöön jää. Kaiku sie, yli vetten vie Lauluni kullan rantaan; Tyyni taival ja kirkas tie Unhotettuko venho lie Solmuhun koivun kantaan?
Siell' eellä koittehen Ma löydän jälleen sen, Kun venho saapuu valkamaan Ja helmahain ma neidon saan. Laulurastas. Jo helppo olla on ja hengittää; Ei päivän liestä jyrkkään liekkivää! Suvista päivää jäljell' ompi vaan Tuo lännen läike vilkkuin lehtolaan Ja tuulen viuhka viilee tenhoton, Jok' untuu kohta kukkaislaaksohon. Sä yksin, kirkkaan illan ystävyt, Oi laulurastas! rauhaa sorrat nyt.
Muutamalla melan pistoksella pieni venho kiiti syvän virran sileille purppuran ja meripihkan karvaisille pyörteille, joilla vaahtisiekaleita hitaasti kierteli.
Mitä pelkäät, laps, tule maihin näin! Ne on tuttuja, varjojen häivät, Ja ne nyökkivät meille suopein päin, Kun mailman aavikot jäivät. On tyyni, jo yökin jo unelmoi, On varjoissa äänetön tenho, Kun keväällä värjyvät murheemme toi Jo varjojen saareen venho.