United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukat, enkelit siinä leijas Yli
Rinteillä Juudan kauris juosta nyt mielin määrin saa ja juoda joka lähteen vuosta, joit uhkuu pyhä maa. On jalka nopsa, silmiss' on vain riemun loiste vallaton. Tuo sulo liike, silmä seijas on tuttu Juudanmaan, mut muinoin täällä jalka leijas siromman asukkaan. Puut Libanonin tummat näät, mut' poiss' on Juudan kutripäät.
Kukat, enkelit siinä leijas yli
Välkähti rauta, aukesi myös monen aattehen hauta, haihtuivat ilmahan tuulien tuvat, lempeät haaveet, kaunihit kuvat; taas oli taivas kirkas ja seijas, kuoleman henki vain kummuilla leijas. Kimmelsi kiteet. Minne riennät, ratsumies? »Kuolemahan kukaties.» Sinnekö niin kiire sulla? »Tahdon eellä muiden tulla.» Tuonelaanko tummaiseen? »Vievät voitonseppeleen.»
Hän iloinen oli kuin talveton toivo Ja hellä kuin äitini armahan suukko, Oli raitis kuin keväimen tuoksuva ruusu, Oli kaunis kuin pilvetön päivyen nousu, Tuhat-ilmeinen kuni sielukas silmä Ja puhdas kuin unelma uinuvan lapsen Suvituulosen lailla hän luokseni leijas Ja kaikosi pois kuni vuoristokaiku.
Hän iloinen oli kuin talveton toivo ja hellä kuin äitini armahan suukko, oli raitis kuin keväimen tuoksuva ruusu, oli kaunis kuin pilvetön päivyen nousu, tuhat-ilmeinen kuni sielukas silmä ja puhdas kuin unelma uinuvan lapsen suvituulosen lailla hän luokseni leijas ja kaikosi pois kuni vuoristokaiku.
Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti, kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan; Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan, kääntyi päin, jäi istumaan.