United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin ihmemuotoihin, muodon alle, loi Luoja sielunsa maailmalle. Loi laulun laaksot, alpit, aatevuoret, loi vihan virrat vaahtosuut, loi rantamille rauhan lehdot nuoret ja antoi armon öljypuut, loi linnut puihin, loi tarutarhat, loi ihmelähtehet iloineen ja surun hattarat, toivon harhat ja kaaret kaunihit kyynelveen. Ja kaiken kauniinsa viimeiseksi loi ihanne-uskonsa ihmiseksi.
Siin' ison voiton voittaa Zeus nyt soi pylolaisten, sill' yhä vainottiin vihamiest' yli aukean kentän, surmattiin sovankantajat, vaan sovat kaunihit koottiin, kunnes Buprasion nisuviljava meill' oli eessä, kallio Olenian ja Aleision niin nimi kuuluu kummun tuon mut siitä jo kääntyä käski Athene.
Nykyaikaan kaunihit kannet Ovat muodissaan, Kirja ostetaan. Ja kauniskantiset ihmiset Jokaisen ovat mieleiset. Min' en myös hylji kumpaakaan, Toki kansien tähden kirjaa vaan En lähtisi ostamaan. Wien 12/12 Kasteli kukkaa vanha mummo, Kukkaa ikkunalla. "Missä on tyttösi, vanha mummo?" "Kaukana maailmalla." "Tiedätkö millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?"
Värsyt tämmöiset kuin: "Ja se ilta oli lammin, ihana Ja linnut ne lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat keolla kasvoivat;" tahi: "Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu;" tai: "Toivoon riemu ja autuuen aika Suruani harvoin lievittää; Rintani on kuin järven jää, Kukapa sen viimenki lämmittää?"
Kas, ylläpä mustien murheiden on kaunihit taivaankaaret ja kaukana keskellä aaltojen on haaveiden höyhensaaret ja ken sinne lapsosen kaarnalla käy, ei sille ne aavehet yölliset näy, vaan rinnoin hän uinuvi rauhaisin kuin äitinsä helmoihin. Mitä siitä jos valhetta onkin ne vaan ja kestä ei päivän terää! Me uinumme siksi kuin valveutaan ja vaivat ne jällehen herää.
Ah, tähdet kaunihit, kirkkahat vilun pohjolan viitojen yllä, te Karman korkeat taivahat, sen näätte ja kuulette kyllä, väkivalta nyt riehuu, on ihmiset hullut, tää tähti, tää tähti on hulluksi tullut, te sinne kauneimmin kaartukaa, missä raunioina on rakkain maa; tänä yönä on tähdet kirkkaimmat polon Belgian kenttien yllä.
En viipyä saa, pois vuorien taa käy tieni, miss' yhtyvi taivas ja maa. Ma olen sua pettänyt, onneton; ja pettänyt kauvan liika: minä olen vain ihminen syntinen, sinä metsien sinipiika. Mua lemmi et. Siis kahlehet nämä katkaise kaunihit, utuiset! Kas, sun on jalkasi keveä ja sulla on mieli nuori, mut mulla on murhe sydämessäin ja harteilla harmaja vuori.
Sua onnessa tuossa en häiritseis, Vaikk' katsees kylläkin murheeni veis Pyhän, puhtaan uinuthan unta. Ihastella mun kainoutta sentään suo, Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo Sydän lie myös valkeempi lunta.
Se on maailmanpalo, hyvät herrat! Se talo, joka palaa, on mennyt jo menneisyys. Se on synteimme vuoksi, kun hallinnut siinä ei rakkaus, ei henki, vaan hengettömyys. Atlantis, Atlantis! Sun sortua pitää. Mut kenties Sun haudallas haavehet itää ijankaikkisen rakkauden, kauniin ja urheen, kun olit oma uhris ja mielemme murheen. Hyvät herrat ja kaunihit naiset!
Hyvät herrat ja kaunihit naiset! Se talo, joka palaa, on synti, ei synnittömyys, oli kerran se suuri ja kaunis ja jalo. Atlantis, Atlantis! Minun syy, Sinun syys. Atlantis, Atlantis! Nyt mennet Sa mereen kuin mennyt jo oot velisurmien vereen. Olit kaunis Sa katsoa tähtien yössä, niin tiedossa, taidossa kuin elontyössä, siks ylpenit ehkä, siks sortuu Sun pylvääs.