United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo viimein pani prinssi paimenhuilun pois ja lauloi mutkattomalla nuotilla ne värsyt, joissa hän prinsessalle kirjoittaessaan oli ilmoittanut rakkautensa. Prinsessa tunsi sanat; äkillinen riemu lennähti hänen sydämeensä; hän nousi ylös ja kuunteli; kyyneliä nousi hänen silmiinsä ja vieri hänen kasvoillensa; hänen rintansa kohoili ankarasta mielenkuohusta.
Mutta pitääkö meidän sanoa Evaamme Aveksi? Hän antoi nämät omalla kädellään kirjoitetut värsyt Kristoferille, että hän toisi ne minulle. Hänen oli tapa laulaa niitä, ja hän on selittänyt sanat minulle: Ave, elon tähti, Pyhä äiti Jumalan, Puhdas, hurskas neitsyt, Ovi kirkas taivahan. Enkeli toi sullen Ave-tervehdyksen tään, Aven Evaks muuttain Saata meidät elämään.
Värsyt, niiden sisältö, se asianhaara, josta notarius oli kertonut, että Berndtsson kunnioitti hänen tyyneyttänsä: kaikki oli herättänyt iloa tuon lapsi paran sielussa. Ja nyt puhui hän itseksensä: "Nyt en minä kuitenkaan taida niin vähän ranskaa hyväntahtoinen notariukseni! ah, ah, miten minä pidän hänestä! Mutta mitä minä ranskalla?
Vaikka ystävämme hiljaisuudessa johteli kaikkea, siirsi hän kuitenkin näkyväisen hallinnon vanhalle opettajalle, joka siihen oli erittäin sopiva. Viisaasti kyllä harjoitettiin parhaasta päästä kansanlauluja. Miehet suuresti iloitsivat, saadessaan omaisuutensa täten kaunistettuna ja täydellisenä takaisin, sillä tuskin kukaan kylässä enää tunsi yhdestä laulusta kaikki värsyt.
Niin, nähkääs, alkoi Berndtsson. joka huomasi eristetyn tilansa tukalaksi; nuot värsyt olen minä kääntänyt saksasta, säveltänyt, kirjoittanut omalla kädelläni ja lähettänyt tuolle tytölle. Liina säpsähti. Sellaista luottamusta ei hän ollut odottanut. Nähkääs, mamselli Anton, minä rakastan tuota tyttöä, samoinkuin te rakastatte Helmeriä; senvuoksi olen minä niin luotettava asioitsija.
Aristarkhoksen, joka oli suurin Philometorin aikuisista oppineista, olen pannut ottamaan osaa erääsen Memphiin kuninkaanpalatsissa pidettyyn keskusteluun. Ihmislapsesta tehdyt värsyt, jotka Kleopatra lausuu kymmenennessä luvussa eivät ole muinaisuuden luomat.
Hovimiehet loivat silmänsä kuninkaaseen ollakseen valmiina kertomaan niitä liikkeitä, joita havaitsisivat hänen kasvoissaan, ja Thomas de Vaux haukotteli hirveästi, ikäänkuin hänen vasten tahtoansa olisi pitänyt kärsiä joku raskas rangaistus. Blondelin laulu oli tietysti Normannin kielellä, vaan seuraavat värsyt osottavat sen sisältöä ja runomittaa.
Kun hän kertoo niitä lauhkealla, kunnioitusta osoittavalla lapsen-äänellänsä, näyttävät ne minusta syvemmältä ja pyhemmältä kuin milloin parhaat köörit niitä laulavat. Hän rakastaa erittäin St. Bernhardin "Jesu Dulcis Memoria" ja hänen "Salve Caput Cruentatum;" mutta muutamat "Dies Irae'n" värsyt ovat myöskin varsin usein hänen huulillaan.
Klairon sallei sen ja vastasi kouraukseen hiljaisella hänen sormensa puristuksella. "Nyt, herra! Kääntäkää värsyt meille," sanoi hän, yhä pitäen nauhasta kiini. Nuorukainen kumartui häntä lähemmäksi, muka lukeaksensa värsyjä. Heidän päänsä olivat liki toisiaan nojatut; heidän hi'uksensa koskettivat toisiansa. Ja tämä suloisen Klairon'in läheisyys valoi loistoa nuorukaisen kauniille kasvoille.
Toinen Ecloga. Alexis. Ehtimiseen kulki hän vaan tihiässä, lakkapäisessä pyökki-metsässä; siellä hän yksinäisyydessään vuorille ja metsille turhaan lateli nämät sieventämättömät värsyt: "Tunnoton Alexis! Etkö huolikaan lauluistani? Eikö käy sinun minua sääliksesi? Joko ainaki otat minulta hengen?