United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onnen miehet hurraavat tulisen innokkaasti. VARJAKKA sieppaa Eevan käsivarrelleen ja kantaa hänet Onnen miesten rivien välitse laiturille ja alas Onnen miesten seuratessa parittain. Sinnekö Eeva vietiin? JUNKKA. Sinne vietiin. Tulevana sunnuntaina kolmasti kuulutetaan ja sitten Tukholmassa vihitään. ONNEN HERRA. Se ei saa tapahtua! Onni ei saa vielä lähteä!
Häntä he mieluummin näet kuulevat, kosk' oma poika vartion johtaja on kera Idomeneun ajomiehen, Merioneen; näet taatuimmat nuo meist' oli johtoon." Hällepä vastasi näin sotaärjyinen Menelaos: "Kuinka sa käsket siis, mikä mulla on toimena tehdä? Sinnekö vartoamaan minä jään, kunis itsekin saavut, vaiko sun jälkees riennän taas, kun on viestisi viety?"
Oikein vastattu, virkkoi ruskeapukuinen, Me kuolevaiset emme tiedä, mistä tulemme ja mihin menemme, mutta yksille perille me kaikki pyrimme hautaan. Sinnekö menette? Sinne. Mutta en jäädäkseni sinne. Eräät kuitenkin väittävät atomin katoavan äärettömyyteen. He suuresti erehtyvät. Hän ilmaisee itsensä, hän ei ole talonpoikaisnainen.
Silloin tällöin kuiskasi Nymark jonkun sanan, johon Alma ei vastannut, jos hän vaan suinkin saattoi sitä välttää. Mutta kun he olivat tulleet sen niemen kohdalle, jossa tulomatkalla lepäsivät, veti Nymark häntä mukanaan rantaa kohden. »Sinnekö?» kysyi Alma arasti. »Vähäksi aikaa. Tässä on juuri puoli matkaa.»
Jaakko Jaakonpojasta oli niin mukavaa nyt jutella. Yht'äkkiä hän muisti ja sanoi sen kohta: Huomenna on maamiesseuran juurikasvinäyttely ja kokous seurahuoneella. Minä ajattelin mennä. Sinnekö? Niin, ajattelin. Ethän sinä niis ennenkään? Emännän äänessä oli vastaanpaneva sävy. Olis tainnut pitää enemmänkin, sanoi mies ja ähki. Vaimo katsahti vuoteeseen, että mitä se Jaakko nyt?
Vaan asun riisunut kons' oli askelnopsa Akhilleus, näin sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot, miehen tään kun taivahiset nyt sortua salli, tuimemman tuhotöiltään kuin koko muu suku Troian, niinp' asekoitokseen on käyminen muureja kohti, tuon tuta saadaksemme, mi Troian miesten on mieli: kaupungistako karkota, kun valionsa jo vaipui, vai yhä sinnekö jäädä, jos onkin poissa jo Hektor!
"Vai ette te, armollinen herra, lähetäkään minua vankeuteen?" "Sinnekö muka olis tarves mokomia miehiä!" "Herra! älkää minulle niin puhuko!
»Itävaltaan», vastasi musikantti, »jossa myös on kauniita tyttöjä.» »Ja sitten», kysyi Swart, »mihin sitten?» »No, sitten te voitte tulla moneenkin paikkaan. Jos ajatte vasemmalle, niin tulette Unkariin ja Slovakiaan.» »Niin sinnekö, missä tekevät niitä mainioita rotanloukkuja?» »Aivan niin! Niin, ja sitten tulette Turkinmaalle.»
Ja sinnekö se jäi? utelivat Sanna ja Paavo. Sinne. Tulevana syksynä se haetaan käsiin, tuumasivat nuoret. Taitaa jäädä löytymättä, arveli Paavo kun se on tulessa mustunut. Ja mitäpä sillä enää tekisikään, kun siitä on kaikki mahti palanut. Kun kerta Lieksan kenttää ja majurin noitakalua oli mainittu, eivät lapset jättäneet Leenaa rauhaan.
Välkähti rauta, aukesi myös monen aattehen hauta, haihtuivat ilmahan tuulien tuvat, lempeät haaveet, kaunihit kuvat; taas oli taivas kirkas ja seijas, kuoleman henki vain kummuilla leijas. Kimmelsi kiteet. Minne riennät, ratsumies? »Kuolemahan kukaties.» Sinnekö niin kiire sulla? »Tahdon eellä muiden tulla.» Tuonelaanko tummaiseen? »Vievät voitonseppeleen.»