United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tee se, mut kaikk' ei taivahiset sua kiittäne suinkaan!" Virkkoi pilviennostaja Zeus sekä vastasi hälle: "Malttuos, Tritogeneia, ma en vakavissani varsin haastanut noin, ja ma ain' olen suopea, lapseni, sulle. Tee, miten mielesi vaatii vain, älä arvele lainkaan!" Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi.
Noin nimes silloin mielessään kaikk' arvaten Hektor: "Voi, nyt taivahiset mua kuoloon kaiketi kutsuu! Vierell' uskoin Deifobon minä seisovan varmaan; mutta hän muurien suojass' on; minut petti Athene: Nyt liki totta jo lie, ei kaukana, kuolema kolkko, päänmeno pääsemätön!
Kons' oli voitanut sill' ihon kukkean, suori jo kutrit, sorjat, loistavat, taivahiset, sekä päälakeansa riippuvat palmikot kaartelemaan pani kuolematonta.
Nukkui taivahiset sekä valjakonhaltiat urhot yön yli, yksin Zeus sulon uupunut ei unen valtaan, aatteli aattelemistaan vain, miten saisi Akhilleus kunnian, vaan tuho löis monet luona akhaijien laivain.
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; luo heti hahmoss' ehti jo harmaan sankarin, tarttui olkaan oikeahan Agamemnonin, Atreun poian, näin sanat siivekkäät heti virkkoi vitkaelutta: "Atreun poika, nyt riemua lie sydän julma Akhilleun kukkurapäänä, kun häll' on näin pako, tappo akhaijein nähtävänään, sill' ei ole mielt', ei tuntoa hällä. Turmaan moisen taivahiset sokeuttaen syöskööt!
Elää sinun pitää, eikä kuolla, sillä katso tuo Publius tahtoo minua puolisokseen, ja taivahiset tietävät, kuinka mielelläni minä häntä seuraan, ja Irene jää meidän luoksemme minun ja hänen sisareksensa. Ilahuttaneehan edes se sinua, isäni! Mutta sano, missä paikassa haava sinua polttaa, mihin paikkaan murhaaja iski?" "Lapset, lapset," erakko mumisi, ja kirkas hymyily välähti hänen kasvoillaan.
Sisareni Leukipan luona, joka asuu lähellä tullihuonetta suuren sataman varrella, näyttäessäsi tätä sormusta kohdellaan sinua ystävällisesti ja saat majapaikan itsellesi ja, jos taivahiset sinua auttavat, myöskin Irenelle." "Minä kiitän sinua, isä," Klea sanoi, eikä muuta mitään, sitten hän lähti reippain askelin hänen luotaan.
Kahdestoistapa kons' uron kaatumisest' oli aamu, loihe jo lausumahan seass' auvollisten Apollo: "Kauheat taivahiset, tuholaiset! Keillekä Hektor reisiä uhrasi siis valioitten härkien, vuohten?
Virkkoi noin, mut siitäpä Zeun ei heltynyt mieli, sillä hän kunniahan nyt aikoi Hektorin nostaa. Toiset taistelivat taas toisten porttien luona; mutta en kaikkea voi, kuin taivahiset, kuvaella. Näät kivimuuria pitkin kuin tuli leimusi taisto, sai urot Argos-maan, hädän hämmentäissäkin, pakko laivoja varjelemaan, hätämiell' oli kaikk' ikivallat itse jo nuo, jotk' aina akhaijeja auttivat taistoon.
Ensin hälle Poseidon, maan järisyttäjä, virkkoi: "Herkeä, Peleun poika, jo, noin älä väisty ja pelkää! Luonasi auttajat taivahiset Zeun mielt' ovat myöten moiset tässä nyt sulla, ma itse ja Pallas Athene. Eip' ole kohtalonas toki virtaan vaipua vainkaan; kohta se talttuu kuohustaan, sen näät omin silmin.