United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bergit pyyhki pois kyyneleen ja nosti välistä esiliinan silmillensä juostessaan kotiapäin, ja hänellä oli itku kurkussa kun hän tuli tupaan. "Noo?" kysyi Arne hitaasti, kun ovessa kuljettiin. "En ole nähnyt mokomia ihmisiä", sanoi Bergit; "en saanut ketään menemään, vaikka lupasin heille sekä sitä että tätä; he olivat niinkuin noidutut, niin pian kuin mainitsin vuorenloukon".
Ei meidän ollenkaan tarvitse erota. Se on vaan Alman keksintöjä. Ja mitä puhut järjestä ja oikeudentunnosta? Mokomia ikäviä sanoja. Ne sinä olet myöskin saanut Almalta. Anna sinä hänen pitää järkensä ja oikeudentuntonsa itsellään, mitä ne meihin kuuluvat. Alma ei käsitä tuon taivaallista meidän tunteistamme, hän kun ei milloinkaan maailmassa vielä ole ketään rakastanut.
"Häpeällistä", huudahti rouva Frisk, kolmenkymmenen vuotias nainen, hyvä ja reipas näöltänsä, "se on tosiaankin häpeällistä! Mies-vetelys pääsee vapaaksi kaikesta, ei kukaan saa edes tietää, ken hän on, ja Liina-paran täytyy palata vanhempainsa luokse lapsineen, ja tulla heille vaivoiksi. Lapsen isä ei tietysti pennilläkään auta. Hyi toki mokomia määräyksiä ja lakeja!"
Mokomia miehiä ei voi kukaan rehellinen suosiolla katsella." "No, no", vastasi Simo; "vaan he heitetäänpä jo nyt se asia sikseen, sillä tuostahan tuo poika-vetelys tuleekin; ja vaikka nyt on pyhä-aamu, en huoli nähdä mitään uusia verimakkaroita". Pojalla, kun hän astui sisään, oli kasvot kelmeät, silmät punaiset; koko hänen näkönsä osoitti jonkunlaista mielenhäiriötä.
Se ei ole liika-hinta naisesta jota profeetan ylevä jälkeläinen on suojeluksellaan kunnioittanut. Oletko niin rikas että uskallat mokomia mielettömyyksiä? sanoi sheriffi; ensi tilassa olen sen muistava. Käske, herra, vastasi kauppias; tavarani ja henkeni ovat sinun. Sikeä hiljaisuus seurasi salissa. Leila, joka tähän asti oli seisonut, vaipui pyörryksiin sohvalle.
Leveällä akkunan laudalla istui muutamia ylioppilaita ... siinä istuivat ja puhelivat ... ja nauroivat eilispäivän kokoukselle Enqvistillä, että kun se ja sekin oli ollut puheita pitävinään, vaikk'ei kieli paljo suussa liikkunut ... ja että... Vaan ei viitsinyt Yrjö mokomia juttuja kuulla. Vilkasi lasikaappiin oliko kirjeitä tullut ja kun ei ollut, niin niine hyvineen portaita yläkertaan juoksi.
Varo itseäsi, jos vielä kerran puhut tuommoisia typeryyksiä. Se tulee sinulle kalliiksi, kuuletko. Sillä nyt on kärsivällisyyteni tykkänään lopussa. Minä varoitan sinua ajoissa. Elä ärsytä minua enää. Siitä saattaa olla pahempia seurauksia, kuin voit aavistaakaan. Vai niin ! Se junkkari kulkee täällä ja panee mokomia hullutuksia sinun päähäsi.
Ahaa! ajatteli haukka, saaliinpyynnössä minä olen ihmisten rinnalla pelkkä vaivainen kuhnuri, ja teen siis parhaiten, kun lähden muille markkinoille, missä ei ole mokomia vaarallisia kilpailijoita. Sanottu ja tehty. Nopein siivin haukka kiiti pois ja katosi, aavistamatta ollenkaan, että tuo kirkaisu luultavasti pelasti sen hengen, sillä veneessä nuorukainen jo tähtäsi sitä.
»Katri kaivoon putosi, toinen päältä katsomaan...» mutisi Jussi, tointui ja kavahti pystöön. »Kusti hoi, lähdetään...» »Ei ollenkaan, ennenkuin on maksettu», eukot tiuskivat. »Mokomat retkaleet, kun tulevat muka juomaan, eikä sitten makseta», huusi se eukko, joka oli kahvia antanut. »Niin, sanokaa... Mokomia tervahanhia...» alkoi eukkojen suut laulaa.
Se on aivan mitätön tykkien luku näin suuriin varustuksiin verraten! Anna. Niin sanoo surumielin isänikin ja huokaa syvään sitä sanoessansa. Vaan annappas! Löytyyhän niitä sentään useampia. En muistanut, että porvaristo jätti kymmenen vähän suurempaa tykkiä valleilla viljältäviksi. Huh! kuinka niitä oli julma katsella kuin niitä kuljetettiin kaupungin lävitse! Oikein minua peloitti mokomia nähdä!