United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänen ainoat ystävänsä olivat kaupungin piiat, joiden suosikki hän oli, mihin vain tuli, mutta heidän rakkautensa mukana seurasi muiden naisten viha ja koko joukko ikäviä juttuja. Silloin rupesi hän puhumaan lähdöstään Amerikkaan.

Silloin ei ollut tarvis rahoja ja olisi voinut olla ottamatta kolmattakaan osaa siitä, mitä äiti antoi, oli mahdollista luopua isänperinnöstä ja antaa se talonpojille; nyt eivät tahtoneet riittää ne 1,500 ruplaa kuukaudessa, jotka äiti antoi, ja tämän kanssa alkoi jo syntyä ikäviä keskusteluja rahojen johdosta.

Häneen oli tehnyt epämiellyttävän vaikutuksen tuo selvästi ja voimakkaasti kirjoitettu anomus. »Jos tuo joutuu keisarin käsiin, niin se voi herättää ikäviä kysymyksiä ja väärinkäsityksiäajatteli hän luettuaan loppuun. Ja pantuaan anomuksen pöydälle hän soitti ja käski pyytää Nehljudofia sisälle.

Kuten ennen otti hän kyllä osaa kaikkiin taloudellisiin töihin, vaan kun hänellä oli vähänkin vapaata aikaa, istui hän ahkerasti lukemassa. Hänen omaisensa ihmettelivät usein, että hän viitsi tuollaisia ikäviä koulukirjoja, historioita ja kielioppeja tutkia. Eiköhän olisi ollut parempi lukea kaunokirjallisuutta ja muita enemmän kehittäviä kirjoja, nyt kun hän jo oli koulunsa päättänyt?

Ei meidän ollenkaan tarvitse erota. Se on vaan Alman keksintöjä. Ja mitä puhut järjestä ja oikeudentunnosta? Mokomia ikäviä sanoja. Ne sinä olet myöskin saanut Almalta. Anna sinä hänen pitää järkensä ja oikeudentuntonsa itsellään, mitä ne meihin kuuluvat. Alma ei käsitä tuon taivaallista meidän tunteistamme, hän kun ei milloinkaan maailmassa vielä ole ketään rakastanut.

"En", sanoi Cethegus maistellen isis-viiniään. "Ne ovat aina olleet mielestäni ikäviä." "Ohoh", tuumi Kallistratos, "se oli liian rohkeasti sanottu. Minä sanon teille, että viime Calendaena minä mielettömästi rakastuin erääseen germaanilaisnaiseen, joka ei suinkaan ollut ikävä." "Kuinka, sinä, korintolainen Kallistratos, Aspasian ja Helenan kotimaan mies, voit rakastua barbaarinaiseen?

He astuivat turvallisina ja iloisina eteenpäin, kumpikin virsikirja kädessä. Tuollapa tuli talonrenkikin, tuo hiljainen kummallinen mies, joka aina oli ensimmäinen työhön mentäessä ja viimeinen sieltä tultaessa; hänelläkin oli virsikirja; No niin, seuratkoon kukin taipumustaan! Niin ikäviä sanomalehtiä ei hän ollut kaukaan aikaan lukenut.

Mistä he nyt välittäisivät, jotka ovat niin vanhurskaita ja ikäviä, että oikein hirvittää ELISABETH. Maiju, Maiju ! PASTORI. Kaunista! Totta tosiaan, en tiedä enää, mitä sanon. Onko kuultu ennen nuoren tytön suusta tuommoista herjausta, äitinsä ystävistä, omista kummistaan vielä lisäksi! »Vanhurskaita ja ikäviäNuo ainoat sanat paljastavat koko sinun sydämesi.

Ei mitään muuta, kuin mitä te näinä viimeksi kuluneina viitenä, kuutena kuukautena olette antanut minulle syytä toivoa! Aivan samoin Matteokin puhuu. Aika ikäviä olette kumpainenkin! Voi Gianetta! sanoin innokkaasti, ole toki vain hetken aikaa vakava!

Ymmärrätte ett'ei mielellään tahtoisi antaa syytä huhuun, josta voisi olla ikäviä seurauksia ... eli johonkin sellaiseen, joka voisi tulla herra Sydney'n korviin ... te ymmärrätte". "Hyvä rouva van Arsdel, onko mahdollista että on sanottu jotakin...?" "No, no, herra Henderson, älkää noin innostuko! Tiedän mitä ai'otte sanoa ei, ei mitään.