United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, että otatko se sinä, Matti, tätä Lippaa sylissäsi pitääksesi, kun markkinoille lähdetään?..." "No, olisikko tuo ottaa hypitelläkseen", meinasi Matti siristellen harmaita tihkusilmiään Lippaan päin.
Koettelin taskuani. Kärpäsen myrkky oli tallella. Muutamia päiviä aijoin vielä elää, mutta sitte... Syysmarkkinain aika oli tullut. Jo kauan edeltäpäin oli emäntä sanonut silloin menevänsä markkinoille ja olevansa koko päivän poissa. Samalla retkellä lupasi hän myöskin poiketa lääkärissä puhumassa sairaista lapsistaan. Heikki olikin nyt jonkun verran parempi.
"Itsekös se rovasti eilen saarnasi?" uteli Karliina taas hetkisen kuluttua. "Itsehän tuo kuului lähettäneen apulaisensa hevosten kanssa jo edeltäpäin Hämeenlinnan markkinoille." "Mikä sillä oli tekstinä?" "En minä muista, kun ennätettiin vasta keskellä saarnaa kirkkoon. Eikähän tuota oikein kuulekaan, kun se on käynyt niin ahdashenkiseksi koko ukko."
Kyllähän Pihlajaniemen metsästä puita on tullut, mutta eikö isäntä ymmärrä sitä, että siinä on suunnattomat kustannukset, ennen kuin ne on saatu maailman markkinoille ja niistä rahat takaisin. Satoja miehiä pitää kesät, talvet, kaikki jupilaiskoja ja kallispalkkaisia. Vai ilmanko te luulette niiden minulle työntävän? Eihän toki! oli Jaakko Jaakonpoika hyväksi tehnyt.
(Leveästi. Touhuten Ipun housujen kanssa.) Jaa-a!... Ihan niin... Mies menee markkinoille ainoastaan kun tietää siellä muitakin olevan!... (Housuille.) Ipun housut tässä. (Puistauttaa niitä.) Täytyy Mimmin sitäkin miestä housuissa pitää. (
Mut hevosetta lähden markkinoille: Viel' elää Clarence, Edward kuninkoipi; Kun poiss' on nuo, niin laskun tehdä voipi, Toinen kohtaus. Lontoo. Toinen katu. ANNA. Alas, alas kunniakas taakkanne, Jos kunnian voi panna ruumisarkkuun Ett' itkeä ma saan ja valitella Tuon hurskaan Lancasterin äkkisurmaa. Jääkylmä hahmo pyhän kuninkaan! Sa, vaalas tuhka Lancasterin heimon! Kuninkaan veren tähde veretön!
Elsa, lausui nuorukainen, tyttöä kätellen, sinua olen jo kauvan aikaa etsinyt, kertoakseni sinulle jotakin varsin uutta. No anna kuulla! Kuinkahan tärkeätä tuo nyt vain lieneekään, mietti Elsa epäillen ja hänen iloisista silmistään loisti pienoinen veitikkamaisuus. Aijon, näet, huomenna lähteä Matin kanssa markkinoille. Elsan otsa pimentyi.
Ihmislapsille kummituksena, Puoli-pyhänä, puol'-katuvaisena, Niin näemme myös herra Vertheriä Puupiirroksen kunniakehässä. Sepä todistaa vast hänen arvoansa, Että kurjimmilla nyt kasvoillansa Hän markkinoille kas kuljetaan Sekä krouvein seinihin ripustellaan. Kukin näyttää voipi sauvallansa: "Kohta kuula särkeepi aivujansa!" Sitten huokaa oluen ääressä: "Jumal' kiitos, ehjä olen mä!"
Se aina kasvoi nuoreen karhuikään saakka milloin suuremmalla, milloin vähemmällä ystävyydellä sietäen emonsa käsittämätöntä ystävää, kunnes viimein samosi pois muille markkinoille; sillä Kroof oli yksinvaltias omalla alueellaan eikä sallinut omain lastensakaan tulla mailleen niiden täysi-ikäisiksi vartuttua.
Voudinniemen erotti pappilasta ja kirkonkylästä honkametsä, joka laamannin raja-aidasta alkaen oli raivattu ja puhdistettu ja varustettu käytävillä ja istuimilla. Metsää sanottiin Porokankaaksi, luultavasti muistona niiltä ajoilta, jolloin lappalaisten kerrottiin siinä Kontolan markkinoille tullen ajojuhtiaan syöttäneen ja jolloin se oli ollut jäkälää kasvavana kankaana.