United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt vasta alkoi sielussani myrsky! Tuo runon kuulu yrmy lautturi Mua tuonen mustan virran yli saattoi Ikuiseen pimeyden valtakuntaan. Tulokkaan sielun siellä ensin kohtas Suur' appeni, tuo kuulu Warwick, joka Huus ääneen: "Millä pattovalan kostaa Pimeyden valta Clarence petturille?" Katosi näin.
CLARENCE. Niin, jumaliste, kaikkia se uhkaa, Pait kuningattaremme heimokuntaa Ja yötyreitä noita, jotka käyvät Kuninkaan väliä ja mistress Shoren. Kai kuulit, että täytyi Hastingsinkin Nöyrästi hältä vapauttaan kärttää. GLOSTER. Niin, kärttämällä tuota jumalaa Kamariherra vapautensa saa. Niin, mutta kuule: luulen, ett' on paras, Kuninkaan lemmiss' yhä ollaksemme, Ruveta Jaanan liveriin ja leipään.
CLARENCE. Pyhyyden tunnettako sielussasi, Kun taivaan kanssa sopimaan mua neuvot, Ja oman sielusi niin sokaat, että Soditat taivasta ja minut murhaat? Oi! muistakaa: sen vihat vielä saatte, Ken tähän teidät saattoi. MURHAAJA. Mitä tehdä? CLARENCE. Pelastaa sielunne ja heltyä. MURHAAJA. Heltyä! Pelkuri ja nainen heltyy. CLARENCE. Peto ja perkele, ne eivät helly.
Sanokaa, ma pyydän. CLARENCE. Näet, karkuun olin päässyt Towerista Ja laivamatkall' olin Burgundiin, Ja seurassani oli veli Gloster. Hän kajuutasta kannelle mun kiskoi; Siit' Englantiin nyt katseltiin, ja mieleen Tuhannet johtui tuskat, joilla sota, Tuo Lancasterin välinen ja Yorkin, Meit' oli etsinyt.
No, rientäkää! MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. Neljäs kohtaus. Lontoo. Huone Towerissa. BRAKENBURY. Miks olette niin synkkä tänään, prinssi? CLARENCE. Oi, yö se oli kauhistava, täynnä Pahoja unia ja ilkinäkyjä! Niin totta hurskas kristitty kuin olen, En moista yötä tahtois elää toista, Vaikk' iloja ma mailman täyden saisin; Niin täynnä tuskaa, kauhua se oli. BRAKENBURY. Mit' unta näitte?
Ken häntä puolsi? Raivotessani Ken polvistui ja malttumaan mua pyysi? Ken maini veljyyttä? Ken rakkautta? Ken muisti, että Clarence parka jätti Tuon ylvään Warwickin ja minuun liittyi?
MURHAAJA. Kuin syksyn lumi, niin. Te erhetytte: Hän meidät laittoi teitä surmaamaan. CLARENCE. Ei, mahdotonta! Turmaani hän itki, Mua halaili ja nyyhkytti ja vannoi Kaikk' uhraavansa minut pelastaakseen. MURHAAJA. Sen tekeekin: maan orjuudesta teidät Pelastaa taivaan iloon. MURHAAJA. Taivaan kanssa Nyt sopikaa; nyt teidän kuolla täytyy.
1 MURHAAJA. Parempi vähin puhumin kuin pitkin. Suu kiinni vaan, ja esiin valtakirja. BRAKENBURY. Mua tässä velvoitetaan jättämään Ylevä Clarence herttua teidän käsiin. En tahdo tutkistella, mik' on mieli, Vaan tahdon siinä mieless' olla syytön. Täss' avain on ja tuossa herttua nukkuu. Vien kuninkaalle tiedon, että teille Näin olen virkani ma luovuttanut.
Varon, että mulle, teille Ja omaisillemme sen syystä kostat. Mua auta, Hastings, makuulle. Ah, Clarence parka! GLOSTER. Sen pikaisuus saa aikaan! Nähkääs, kuinka Kuningattaren syypäät sukulaiset Clarencen kuolemasta kalpenivat! Sit' aina kuninkaalle hokivatkin; Mut Jumala sen kostaa. Eikö mennä Nyt kuningasta lohduttamaan, loordit? BUCKINGHAM. Niin kuin vaan suvaitsette, herttua. Toinen kohtaus.
GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kestä; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mieltäs malta. CLARENCE. Täytyy. Hyvästi! GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typerä, tuhma Clarence! Niin sua säälin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa. Ken tuossa?