United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kardinali Richelieu oli runoniekka; Walter Raleigh ja Philip Sidney; Fox, Burke, Sheridan, Warren Hastings, Canning jopa totinen William Pittkin; kaikki olivat runoniekkoja. Runon sepittäminen ei myöhästyttänyt heidän kilpailuansa maineen kukkulalle, luulen päinvastoin että runon sepitykseen tarpeelliset ominaisuudet sitä joudutti. Kuinka moni kuuluisa maalari onkaan ollut runoniekka!
GLOSTER. Kamariherra hyvä, samaa teille. No, tervetullut taaskin taivasalle. Mut miltä loordin tuntui tyrmäss' olla? HASTINGS. Pitäähän vangill' olla kärsimystä; Mut kyllä kerran tiedän kiittää niitä, Jotk' ovat syypäät olleet vankeuteeni. GLOSTER. Tietysti, tietysti; ja samoin Clarence; Nuo teidän vainoojanne myös on hänen Ja hälle saman tehneet, minkä teille.
Oo, hurjasti hän elänyt on kauan Ja vallaspersoonaansa kulutellut; Sydäntä särkee, kun sit' aatteleepi, Hän onko vuoteen omana? HASTINGS. On aivan. GLOSTER. Edellä menkää; minä tulen heti. Nyt käyn ja Clarenceen hänt' ärsytän Valeilla, joita kuvaan aimo syillä; Ja jos vaan tarkka tuumani ei petä, Niin Clarence ei näe huomispäivää.
GLOSTER. Crossby-placeen; Sa siellä tapaat meidät molemmat. BUCKINGHAM. Mut' mit' on meidän tehtävä, jos näemme, Ett' ei lord Hastings suostu tuumaamme? GLOSTER. Pää poikki! jotakin on päätettävä: Ja kun min' olen kuningas, niin sinä Herefordin kreivikunnan saat ja kaiken Kuningas-vainaan irtaan omaisuuden. BUCKINGHAM. Vetoan korkeutenne lupaukseen. GLOSTER. Ja mielisuosilla se täytetään.
Viime yönä hän oli tuon hukkuneen Ofelian hahmon kaltainen ja samalla vallan itsensä näköinen. Hän oli näköisensä, mutta kuitenkin oudonnäköinen; ja minä luulen, että jos hän saa omaa tahtoansa noudattaa olkoonpa hänen rauhaton henkensä muulloin missä tahansa niin hän joka vuosi elokuun kymmenentenä päivänä tulee minun luokseni, kunnes minä menen hänen luoksensa. Hastings, elokuun 11 p. 1830.
HASTINGS. Oi, teko hirmuinen tuo lapsen murha Ja armottomin, mit' on koskaan kuultu! RIVERS. Tyrannikin, sen kuullessansa, itki. DORSET. Ja kaikki ennustivat koston päivää. BUCKINGHAM. Northumberland, jok' oli läsnä, itki.
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki! HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti? GLOSTER. Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syytä. ELISABETH. Ei mitään syytä mulla, tietääkseni. GLOSTER. Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Ja nähkääs, mikä hieno täss' on juoni: Tät' yksitoista tiimaa kopioitsin, Catesbylta sain sen eilen iltamyöhään; On alustelmaan mennyt sama aika; Ja neljä tiimaa sitten Hastings eli Vapaana, puhtaana ja moitteetonna. Ihana maailma! Ken on niin tylsä, Ett' ilmijuonta täss' ei näe? Ja kuka Niin rohkea, ett' ilmoittaa sen tohtii? Paha on aika, kaikki turmiolla, Kun moinen rikos täytyy peitoss' olla.
Sun Edwardis on kuollut, joka tappoi Mun Edwardini; toinen Edwardisi Myös kuollut minun Edwardini kostoks; York oli korvaus vaan, kun nämä kaksi Mun suurta hukkaani ei vastanneet. On kuollut sulta Clarence, joka surmas Mun Edwardini; synkkään hautaan syösty Tään raivon näytelmän on näkijätkin, Himokas Hastings, Rivers, Vaughan, Grey.
DORSET. On rikkumaton, mitä minuun tulee, Tää ystävyyden liitto, sen ma vannon. HASTINGS. Ja samaa minä vannon. EDWARD. Lujita liitto, jalo Buckingham, Syleillen puolisoni heimokuntaa; Mua sovullanne onnelliseks saata. Jos vihaa teille kantaa Buckingham Ja alamaisen lemmen kieltää teiltä Ja omaisiltanne, niin lemmen sijaan Hän taivaan vihat rangaistukseks saakoon.