United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
MENENIUS. Kaikk' ollaan hukassa, jos jalomielin Hän meit' ei armahda. COMINIUS. Ken anojaksi? Tribuunej' estää häpy; kansaa ei hän Enemmän ole aulis säälimään Kuin paimen sutta; paras ystäväkin Jos sanois: »sääli Roomaa», pyynnöllänsä Vaan hänen vihans' oikeaksi myöntäis Ja viholliseks näyttäytyis. MENENIUS. Niin kyllä.
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki! HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti? GLOSTER. Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syytä. ELISABETH. Ei mitään syytä mulla, tietääkseni. GLOSTER. Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Joka sodass' On päällikköään toimess' etevämpi, Tuleepi päällikkönsä päälliköksi, Ja kunnian himo, sotamiehen hyve, Valitsee ennen tappion kuin voiton, Joss' itse varjoon joutuisi. Ma voisin Antonion hyväks enemmänkin tehdä, Mut hän vaan suuttuisi, ja hänen vihans' On surma toimilleni. SILIUS. Sull' on sitä, Jot' ilman miekankantajaa ei miekast' Erottaa saata. Kirjoitatko hälle?
AARON. Olympon huippuun Tamora nyt nousee Fortunan nuolten saavuttamatonna; Siell' istuu korkealla, hänt' ei häiri Salaman leimu, pauhu pauanteen, Ei kateuden kalvaan uhka yllä. Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii Ja, meren huilattuaan säteillänsä, Tulisin vaunuin tähtirataa kiitää, Niin Tamorakin: hänen älyään Kumartaa mainen korkeus, ja hyve Vavisten kierii hänen vihans' eessä.
Ja huomaa, Hanna Kuin kuningatar lemmekäs hän katsoo Päin Kuuselaan, ja hymyileepi sille Taas Kuusela kuin jalo kuningas; Mut miksi toki, koska itse luonto Näin lempeen kehoittaapi, miksi toki Ne kaksi, hallitsijat kartanoin, Näin vimmatusti toinen toistaan vainoo? HANNA. He eivät näe vihans pimeydess' Kuink' ihanaa on ystävinä elää.
Hän teidän kanss' on loistoss' elänyt, Kun veljens' unhoitetut, hyljätyt Raudoissa tuskiansa vaikersivat, Kun vapautt', oikeutta puolustivat. Hän teitä vihaa hamaan kuolohon, Ja poika tuo, hän tässä kahleiss' on! Vait! Kova onni. Valhetta! Ei, kuule! Vihaani oman vihans' äiti liitti, Ja epätoivon lisäks koston siitti. Ja sydän halveksittu tyyntyi pian, Ja usko tuli epäilyksen sijaan.