United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivätkö he tulisi edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan häntä neuvoin ja toimin eivätkö he tulisi esimerkillään vähitellen päästämään hänet niistä kiroista, jotka hänet nyt vielä erottivat kaikista ihmisistä, ja auttamaan painaessa unhoon sitä, mitä isä oli heitä vastaan rikkonut? Yhä korkeammalle kohosi hänen luottamuksensa, yhä syvemmälle vaipui hän unelmiinsa.
Kansakunnan kokonaisuus, yksimielinen kansa! Siitä isät huokailivat, sen vuoksi me lapset vihasimme ja rakastimme. Nyt se on saavutettu. Me vaikeroimme suuresta onnettomuudesta, raskaista kohtalon kiroista. Oliko tämä onnettomuus ja kirous, vai oliko se siunaus? Siunaus, sanon minä! Mikä muu kuin tämä aika olisi avannut korvamme orjien huokauksia kuulemaan?
Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista! Panu kaatuu! JORMA Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa! Herposi käsi Panulta. OLAI Reita, mikä sinun on? Nouse! JORMA Anna hänen puhua ... elä henkiä häiritse!
Mutta ei pääse murhamies kuoleman kiroista kotonaankaan. Mihin tarttuneekin aseeseen: keihään varteen, suksen sauvaan, jouseen, kirveen ponteen, airoon tai atraimeen aina karistaa ne kädestä samalla lailla.
Väinö vanha maan herätti: Kukkia unesta kutsui, Ajoi kontion pesästä, Saartajan salolle johti, Aallon kansan jään kiroista Päästi päivyen hyväillä, Aartehia maalle antamahan. V
Tultuaan siihen, mistä oli lähtenyt, aikoo hän tarttua kirveeseensä hakatakseen närettä sauvaksi kallion juurelta. Vaan ei pysy kirves kourassa, pois pudistaa aseen kädestä. Hän käy käsin näreeseen sen juurineen raastaakseen, vaan yhä pudistaa niinkuin äsken. Sauvatta hiihtää Sara kotiin entisiä jälkiään ja toivoo näiltä oudoilta, lumotuilta seuduilta päästyään kuoleman kiroista pääsevänsä.
Jok' ainut hänen vihans uhriks tulkaa Ja teidän hän ja Jumalan te kaikki! HASTINGS. Kiroista noista karvani mun nousee. RIVERS. Mun myöskin. Kuinka saa hän olla irti? GLOSTER. Ma hänt' en moiti: kautta pyhän äidin Hän kärsi liikaa vääryyttä, ja kadun, Ett' osaks' siihen mullakin on syytä. ELISABETH. Ei mitään syytä mulla, tietääkseni. GLOSTER. Te siitä vääryydestä hyödyn saitte.
Missä Kullervo? Hänt' etsin. Lähtee vasemmalle. Kellojen kalinan kuulen. Kiitos, metsä mieluiseni, Viel' on karjani elossa, Paimenen kiroista päässyt. Suojele, suloinen metsä, Vastakin vahingon alta Minun kaunis karja kulta. Sitä kaitse, kasvattele, Ruoki rasvamaitoiseksi, Että Ilmarin emäntä Sulostuisi voisulasta, Kalevalan kukkaseksi, Sepon itsensä iloksi.