United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kunniallinen kanslianeuvos on varmaan yhtä arvokas kuin rahakauppias, vaikka hänellä olisikin kultaa ja hopeaa kasottain!" "Joutavia, Edward kulta!" vastasi herra Heimberger nauraen. "Jokainen ihminen on samanarvoinen kuin toinenkin, jos vaan jokainen kohdassansa täyttää velvollisuutensa. Lopuksi kiitän sinua onnentoivotuksestasi."

ELISABETH. Tukeni Edward oli; hän on poissa. LAPSET. Tukemme Clarence oli; hän on poissa. HERTTUATAR. Tukeni kumpikin; he ovat poissa. ELISABETH. Moist' onko tappiota leski tehnyt? LAPSET. Moist' onko tappiota orpo tehnyt? HERTTUATAR. Moist' onko tappiota äiti tehnyt? Voi! Minä äiti olen näiden tuskain: Mun yhteist' on, mut heidän osittaista.

Tää päivä se, jot' itselleni toivoin, Kun Edward eli, jos mua lapsillensa Tai vaimons' ystäville viekkaaks löyttäis. Tää päivä, jona sortuvani toivoin Paraimman uskottuni pettämänä. Tää henkein päivä, tää se viimeinen On määräpäivä henki raukalleni.

Ah, jos voisin näyttää hänelle toisen rauhan ja toisen tuskan ja toivottomuuden, niin kääntyisi hän varmaan takaisin oikealle tielle. Mutta kaikki rukoukseni ja kyyneleeni eivät ole auttaneet vähääkään! Edward raukkani! Jospa et sinä vaan kerran saisi maksaa isäsi hulluutta! Hänen tähtensähän minä vaan tahtoisin vakuutusta."

Henry Jekylliä kauhistutti joskus Edward Hyden teot mutta olihan koko suhde kaikkien tavallisten lakien ulkopuolella ja heikensi kavalasti omantunnon valtaa. Kun kaikki kävi ympäri, niin oli vain Hyde, ja ainoastaan Hyde, rikollinen.

MURHAAJA. Tekosi, velvoitus ja veljes lempi Ne meitä vaativat sua murhaamaan. CLARENCE. Ken veljeäni lempii, mua ei vihaa; Ma hänen veljens' oon ja häntä lemmin. Jos työnne teette palkasta, niin menkää, Luo Gloster veljeni ma teidät laitan; Enemmän elämästäni hän maksaa Kuin Edward kuolemani sanomasta. MURHAAJA. Petytte aivan: Gloster vihaa teitä. CLARENCE. Ei, ei; hän mua rakastaa ja lempii.

"Tee niin, tee niin, Yrjö, muista se!" kuiskui eukko ikään kuin profeetallisesti aavistaen, että pojalle kävisi hyvin, ja kun sir Edward matkavaatteisinsa pukeutuneena astui huoneesen poikaa ottamaan, hymyili hän ainoastaan ja kuivasi poskiltansa niukat kyyneleensä.

GLOSTER. Huomenta, armolliset majesteetit! Iloista päivää, ruhtinaiset päärit! EDWARD. Iloinen tosiaan on ollut päivä: Olemme tehnyt kristillisen työn, Torasta sovun, vihast' ystävyyden Kopeiden pääriemme välillä. GLOSTER. Siunattu puuha, jalo majesteetti!

En kestä kauvemmin; täytyy päästää pyssy", ohkasi Edward; mutta töin tuskin olivat sanat hänen suustaan päässeet, ennenkuin liekit huimalla loppuleiskauksella vaipuivat heikosti lekuttelevaksi matalaksi kehäksi, joka muutaman minuutin liehui uudelleen palaavassa pimeässä ja sitten sammui ikuiseen lepoon.

Sieluni on huolta täynnä. STANLEY. En nouse, kunnes herrani mua kuulee. EDWARD. No, sano sitten joutuun, mitä pyydät. STANLEY. Rikotun hengen palvelijalleni; Hän taannoin tappoi erään renttuherran, Jok' ennen palvellut on Norfolkilla. EDWARD. Tää kieli veljen kuolemanko lausui, Ja nytkö orjalle se armon soisi? Ol' aatos, eikä murha veljen rikos, Ja sentään siitä katkeran sai surman.