United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
MENENIUS. Heit' älkää härnätkö; Tapahan sääntykää ja ottakaatte Edeltäjäinne lailla arvo vastaan Laillista tietä. CORIOLANUS. Punehtuen varmaan Tät' osaa näyttelen; tuon oikeuden Pois kansalt' ottaa saisi. BRUTUS. Kuulittenko? CORIOLANUS. Kehua: »sen ja sen tein», haavojani Eheitä näyttää, joita peittää tulis, Ikäänkuin heidän ääntens' ostohinnaks Vaan olisin ne saanut! MENENIUS. Myöntykää.
HAKON. Mun arvon' ankarasti vaatii maamme Lakia käyttämään. Tee tehtäväs! Voi, lapsen'! Seitsenkymment' talvea On vanhaa sydäntän' jo vaivuttanut, Vaan kalkkia niin katkeraa se viel' Ei tyhjentänyt. Akselini! Anna Vanhalle Herranpalvelijalle anteeks Tää tehtävänsä. Min' en Valpurista Sua erota, vaan sallimus; mut vaan Tät' elämää se eronaika koskee, Tuoll' ikuisesti saatte rakastaa.
Tät' ei oo saatuna salassa, Eikä piilossa pietty; Täm' on saatu sängyn päällä, Vihityillä vuotehilla, Lakanoilla lauletuilla, Siunatuilla pääsioilla." Elä ihastu ensi-illalla.
Ja sydän Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, Käkösen kukkui kulta, hius immen ilakoi. Tät' armast' aikaa muistain, Sua impes tervehtää, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaapää, Mut kallein hälle vielä Sun ensi lempes on Ja runohelmes hälle koriste verraton.
Perintö niin säilyy pyhä nouseville taasenkin Eneten ja karttuin yhä, eistyin lennoin rohkein! Tät' ei muukalainen mieli pysty konsaan oppimaan; Se on vieras näillä mailla, lemmetöinkin kokonaan.
Tät' onnea en kauan pitää saanut, pois lääkäri vei senkin, vaikenemaan mun tuomitsi; sain elää, kärsiä vaill' ainokaista pientä lohdutusta. LEONORA. Niin monta ystävää sull' oli luonas, ja terve olet nyt ja virkeä. PRINSESSA. Niin, terve, toisin sanoen: en sairas; ja monta uskollista ystävää on onnenani. Oli yksi myös LEONORA. Hän vielä on. PRINSESSA. Vaan kauan ei.
Sa, lanko, hengen uhall' et saa ennen, Kuin kymmenen on kesää tehnyt kukkaa, Tät' ihanata maata tervehtää, Vaan henkipaton vierast' uraa käydä. BOLINGBROKE. Tahtonne olkoon! Lohtuna on vielä, Ett' aurinkoinen loistaa myöskin siellä; Sen kultasateet, jotka teihin sataa, Ne kultaa myöskin pakolaisen rataa.
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: »Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!»
CAESAR. Ei ennen Kuin kuulee, mit' Antonius sanottuhun Sanoopi. ANTONIUS. Mikä valta Agrippalla, Jos sanon: »olkoon menneeksi, Agrippa!» Toteuttaa tämä? CAESAR. Valta Caesarin, Ja tämän valta Octavian yli. ANTONIUS. En esteit' uneksikaan hankkehelle, Joll' on näin kaunis muoto. Kätes anna: Tät' armotyötä edistä! Täst' alkain Ohjatkoon veljesmieli liittoamme Ja suurta yhteistointa!
Tät' ottamatta tapaturmaa lukuun, Hän avuiltansa lempeä on mies. Ei teossansa pelkuruuden tahraa Se kunnia jo rikoksenkin korjaa Vaan vihass' ylevänä, uljain mielin, Kun kuolinhaavan näki maineessansa, Hän vihamiestään meni vastahan, Ja tyynenä ja mieltään malttavana Viimeiseen hillitsi hän kiukkuaan, Niinkuin ois sanakiistass' ollut vaan.