United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja sydän Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, Käkösen kukkui kulta, hius immen ilakoi. Tät' armast' aikaa muistain, Sua impes tervehtää, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaapää, Mut kallein hälle vielä Sun ensi lempes on, Ja runohelmes hälle koristus verraton.

Etkös ole, ihmisparka, aivan arka, Koskas itket päivät yöt, Koska suret suuttumatta, puuttumatta Muistain tuonen murhatyöt. Tapa vanha tappavalla vierahalla Luojan laitoksen perään: Hyvät, huonot lapsinensa, lankoinensa Syöksee, sulloo maan poveen. Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, maaksi murtaa Hirmukourilla kovin; Turhat toivot, toivotukset, voivotukset Parkusuussa pelkurin.

Voi teitä, teitä häväistään ja lyödään taas, niinkuin muistan itseäni lyödyn, vaan ette horju vuoksi oman hyödyn, vaikk' iskut vastaan satamalla sataa ja salakytät kantapäillä mataa! Ma teitä muistain keveämmin kuolen, kuin voittaja käyn rajan tuonne puolen.... Ma paljon tehdä pyysin, vähän mahdoin.

KONRAD. Hän elää ja lähestyy jo kotoansa, muistain aina morsiantaan, mutta eihän morsian häntä muistelekkan juuri joka hetki. FOKAS. Tyttö tulee siis kerran järkeensä. FOKAS. Mutta minkä tien otan samotakseni? KONRAD. Määräkäät se itse, kuvattuani eteheenne kunkin muodon ja luonnon. FOKAS. Minä kuultelen.

Langennut jos oisi kansi taivaan, Luojan manner luja järkähtänyt, kuu ja päivä radoiltansa ratki, talon katto, seinät siirtynehet, ei ois everisti hämmästynyt kuin hän hämmästyi nuo sanat kuullen; taapäin astahti ja miestä katsoi hän kuin kummitusta kotvan, sitten Matin muistain mielipuoliseksi naurun kaikuvan hän päästi, kysyi: »Sinä naimisiin! Ja kenen kanssa

Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä. Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa.

Näin aloin: »Runoniekka, oppahani, mun katso kuntoani, liekö luja, sa ennen kuin mun johdat yöhön jylhään. Sa sanot, että Silviuksen isä, näyssä ei, vaan vielä täysin aistein vaelsi valtakuntaan ijäisehen. Jos Herra, vastustaja kaiken pahan, hänt' auttoi, muistain, mitä mahtavata hänestä johtuis, keitä, kuinka suurta,

Nuorukaiset tulivat niin liikutetuiksi nähdessänsä toinen toisensa, muistain entisiä parempia aikoja ja niitä esteitä, jotka nyt olivat nousneet heidän yhdistystänsä vastaan, että vuodattivat kyyneleitä. Oskarilla ei ollut aikaa viipymään kun yhden päivän, mutta hyvästi jättäessä hymyilivät taas yhtä onnellisina kuu ennenkin, rakkaudessa ja toivossa.

JUHANI. Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti! TUOMAS. Muistain että uhkaa meitä surkein kuolema. JUHANI. Kahtialta uhkaa meitä musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka jäässä taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken päästä liukkailla oljilla valkean valossa. Yksi näistä kolmesta on tapahtuva tunnin päästä.

Tämän matkaansaattoi hän, joka kuitenkin oli vereen tahrattu nainen. Mutta, hyvin muistain teidän oikean vihanne häntä kohtaan, sanonpa nyt: rauha hänen tomullensa! Niin sanon, ja kenties en ainoastaan siitä syystä, että pelasti hän kerran henkeni. Tosin oli hän rikoksellinen, jaa hirmuisesti, ja rikos vaatii rangaistusta.