United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
ELEONORA. Hyvästi, jalo lanko! KUNINGAS JUHANA. Hyvästi! ELEONORA. Käy tänne, pikku Arthur; mummo haastaa. KUNINGAS JUHANA. Tule, Hubert. Kelpo Hubert, meidän tulee Sua kiittää paljosta. Tää lihalinna Se kätkee sielun, jok' on velkaa sulle Ja koron kanssa aikoo lempes maksaa. Ehtoisa valas, ystävä, se elää Povessa tässä, armoin hellittynä. Kätesi!
Mut jos uhkuviks saan poven aallot nuo, Lumivalkoiset, joissa on hallat, Niin niihin se myrtinsiemenen tuo. Ja jo lähteiden hyiset callat Taas hukkahan menneet tuoksunsa luo. Ja on vallalla lempeät vallat. Kiitos, kun toit hienot Kiitos, kun toit hienot Kauniit unelmat, Kiitos, mitä pienot Kirjees huokuivat! Kiitos säveleistä, Joita lempes loi, Kiitos, jos nyt meistä Helkähtäin ne soi!
Nuoruus ilman innostusta, Nuoruus tulta vailla, Oisko mitään kurjempata Elävitten mailla? Nuoruus, into yhteen kuuluu, Kuni valo, lämmin. Anna, nuori, lämpöäs siis Tuta elävämmin! Anna intos ilmitulla Tosi toiminnassa! Anna lempes leimahdella Työssä uutterassa! Leimahdellos, leimahdellos, Nuoren nuori rinta! Kehno hylkää, suosi suurta. Lemmi ikuisinta! Egoismin kolkko valta Maailmata hallitsee.
ROMEO. Ma vannon, impi, kuun tuon pyhän kautta, Mi hopeillaan nuo puiden latvat päärmää. JULIA. Oi, älä vanno kautta kuun, se vaihtuu Ja kuukausittain muuttaa muotoaan; Näin tulee lempes yhtä muuttuvaksi. ROMEO. Min kautta vannon? JULIA.
Sen nimen tähden, jot' ei kielen' ole Maininnut ennen, polvillani kerjään: Setääni vastaan sotaan älä lähde! CONSTANCE. Oi, polvillani, jotka polvistuksess' On karjenneet, rukoilen, jalo Dauphin: Oi, älä muuta sitä tuomiota, Jonk' ennakolta säätänyt on taivas! BLANCA. Nyt lempes nähdään. Mikä voisi sua Enemmän hellyttää kuin vaimon nimi? CONSTANCE. Sun tukijasi tuki: kunnia.
Ja syksyn-synkeä aatos tuo se hiipi mun rintahain: Lie silloin jäässä jo lempes vuo ja tuntehes tuhkaa vain. Sa lemmit säihkyä silmien ja ruusuja poskipään, kun niiden näät sinä kuollehen, kuin käynevi lempes tään?» »Oi, ällös itke mun armahain! mun Ainoni armainen nyt kukkivi lempeä tuoksuttain kuin pihlaja keväinen.
Taas hellällä haastelulla Sä herätä minut, ja kuiskehin Mua viihdä ja kerto'os katsehin, Ett' yhä mun armas on koi, Ett' yhäti säihkyvi eloni soihtu, Ett' auvoni antavi lempes loihtu, Mi taivaani mullen toi. Pompeijilainen »viinitupa» ja klassillisen painin harrastajat.
Minulle onnea uskotit, impi, Mut oli onneni unta, Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, oli onneni unta! Miksikä leikit lempeni kanssa? Miksikä uskotit toista? Miksikä ei, kuni ennen, mulle Säihkyvät silmäsi loista? Miksikä hurmasit nuoren rinnan, Kiihdytit lempeni tulta? Miksi et ynseä ollut jo ennen, Kieltänyt kihloja multa? Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa! Voi, minun onneni unta!
»Oi, pyhä siskosein, mi hurskahasti niin pyydät, kautta lempes hehkun minut erotat kaunihista piiristäni.» Pysähtyi sitten pyhä liekki, kääntyi ja henkäs puoleen Valtiattareni nää sanat, jotka mainitsin ma yllä. Ja hän: »Oi ikivalo miehen suuren, mi Luojalta sai autuutemme ihmeen avaimet, joita hän maan päällä kantoi!
Väristen kauhusta, ma toivoton, Sit' ongelmaa saan ikäin arvostella: Niin käsittämätönkö lempes on, Vai tunteillainko tahdot voitostella. Hälläpyörä 2/2 1869. TURVAN PYYT