United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rikosta oisi häntä armahtaa, Niin loukkaisit sa Jahven pyhää mieltä, Pois poikkeaisit vanhurskauden tieltä; Sen vuoksi kärsis kansa, synnyinmaa. Ma lempes kautta sua rukoilen: Sa kuule ääntä järjen, sydämen, Vaan Obadjalle korvasi sa sulje! Hän oppilas on Jahven profeetan Ja kietoisi sun heidän valtahan; Sa kuninkaana omaa tietäs kulje! AHAB. Mun vastaukseni ovat tekoja.
Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmekäs, Mi valko-olkas paljastat houkuttain, Sa suotta viehkees hymyin näytät Mieltäni vain meri aava hurmaa. Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkynään Sun lempes kaiho lauluna myrtistöön; Vain tuulten huohuntaa ma kuulen, Aaltojen taistohon halaan luotas,
Oi sie, ku ristinpuussa verta vuotain Sait pahantekiälle, katuivaisna Ku rippui rinnallas, sen lupauksen: Viel' tänäpänä paratiisissa Oot kanssani! suo anteeks' kurjalle! Sun armos, Herra, loppumatoin on! Kaikk', kaikki lempes hellä maksaa taitaa! VON ST
Sa lähdet valon taistohon ja työhön, mut palaat kerta, sillä lempes sun ei sammu koskaan kylmäin aavain yöhön. Vapaasti Leconte de Lisle'in mukaan Niin tulkoon yö ja kuolo yli kaiken sen mi onnellist' on ollut, suruisata, ja varjot syleilköhöt maailmata, sen niinkuin meri alleen haudaten. Kuin onkaan päivä ollut helteinen ja tuskan hetki niinkuin vuosisata!
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan synkimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Myrsky jos pauhaa, rinnallas rauhaa, riemua lauhaa lempes toi. Onnellisna aavan meren vuolla keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla; sylityksin kanssas voisin kuolla. Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi! ESAIAS TEGN
Tuo vastaukses voisko unohtua, tuo sana valtiaan, mi meitä seuraa ilon, tuskan teitä: »Ei muu kuin kuolo erottaa voi meitä.» Mua ethän kuule, Catharina? Poistu! Ei, jää! Pois, pois! En Sua kestää voi. Sa seesty, kirkastu, Sa auringoistu, mun, pimeän, jo sielukellot soi. Kun niitä kuulen, tiedän: koskaan toistu ei taru onnen, jonka lempes loi... Jää, armas, jää!
Oi! anna mailman elää; Vuosmiljonat, vaan ajan virrasta Ei nouse koskaan hänen kaltaistansa. Ja hän ei ole minun, vaikka kerran Hän omaks' armaakseni luvattiin. Nyt miekka tahi myrkky! Kuolon uneen Mä tahdon vaipua hänt' unohtaaksein. PAULI. Oi Tyko! hillitse nyt mieles vimma; Suo ajan vaikuttaa; hänt' unohda Ja kätke lempes toisen naisen helmaan.
Vaivunko minä alas kohtalooni sievästi ja huoletonna? Tiedä, tällä hetkellä tuntuu mun sydämmeni kiertyväksi, tuliseksi juopaksi, joka nielee kaikki, ja kuolon pimeys ammottaa sen alla. Ja luo tämän aatos erota sinusta. KILIAN. Minä ehkä uneksuin niin! Mutta nyt olen herännyt ja vannon pyhästi: me emme koskaan eroo. SELMA. Ole kiitetty! Nyt näen sun lempes syvyyden ja voiman.
AHAB. Nimessä kruununi ja valtikan Ma surkuttelen, että impeesi Baal silmänsä on luonut. Lempes hukka Ei auttamaton liene kuitenkaan. Lepytä harmis! Onhan Israeli Niin täynnä neitoja kuin vuohia Sun kotiseutus kalliot; sa niistä Parasta itsellesi valitse! Ma valvon sitten, ettei vieraat ketut Saa viinitarhaas turmelemaan tulla.