Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ja lemmittyn' kun mulle jälleen Toi onnen, annoit lempes hällen, Taas meitä kauvan palvelit Ja lapsiamme lemmitsit.
Kuin kukka olet kaino, Niin kuulas, vienoinen; Sua katselen ja kaiho Mun hiipii mielehen. Mun on, kuin rukoilla täytyis Mun vait käsi kutreillas, Ett' aina sa oisit, vieno, Niin kaino ja kuulakas. Laps, se ois vain turmiokses, Ja ma niin koin järjestellä, Ettei mulle hellään hehkuis Koskaan enää lempes hellä.
Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää, on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan. »Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat sulle tuoda rauhan hoivat, jätä lempes unhoon vaan!» Hengitä, saa sielus hoivat, jää Lenoora unhoon vaan!» Korppi huus: »Ei milloinkaan».
Mun armaani pieni geisha on, hän on aamunnousun ja Mikadon maasta. Hän herää luuttujen soittohon yön unesta onnekkaasta. Häll' on otsa kuin kirkkahin puolikuu, kun hän kapean kupeensa tanssihin vyöttää, hän onnenunia uneksuu ja kultakaloja syöttää. Ja hän kuulee mun huulteni kuiskailun monin illoin, kun luuttunsa sävelet helää: »Oi geisha, niin kaunis on lempes sun, niin ihanata on elää!»
BOLINGBROKE. Sua kiitän, jalo Percy; usko pois, En mistään tunne onnea niin suurta Kuin siitä että ystäväni muistan; Ja onneni jos lempes kanssa kypsyy, Niin on se palkitseva hartaan lempes; Sen liiton sydän solmii, käsi kiintää. NORTHUMBERLAND. Kuink' etäällä se Berkley on, ja mitä York-vanhus siellä joukkoineen nyt puuhaa?
Ophelia, kallis sisko, varo tuota; Ja lempes jälkijoukoss' aina pysy, Himojen vaaroist', iskuist' etähällä. Sive'in impi on jo tuhlaavainen, Jos kuulle sulonsa hän paljastaa. Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei vältä; Syö usein mato kevään kukkaset, Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee; Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess' On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin. Siis varo!
Vaikk' itseämme kuinka kehuisimme, Niin miehen lempi ain' on häälyvämpi, Herkempi, horjuvampi, kieppuvampi Kuin naisen. VIOLA. Sen ma kyllä luulen, herra. HERTTUA. Siis itsellesi nuoremp' ota lemmyt, Ei lempes ole pysyväistä muuten; Kuin ruusu nainen on: näet, kukkaan tuskin Se ehtii, kun jo raukee kukoistuskin. VIOLA. Niin kyllä, niin; mut surkeata ois Noin kesken kukkeuttaan kuolla pois.
ROMEO. Yön vaippaan peityn heidän silmistään; Sa jos mua lemmit vain, he tavatkoot mun: Parempi kuolla heimos vihan kautta, Kuin lempes puutteess' elämääni jatkaa. JULIA. Ken ohjas tähän paikkaan sinut? ROMEO. Lempi, Jok' ensin käski mua etsimään; Se mulle neuvot toi, ma silmät sille.
Nyt seisot tässä taas niin kauniina, Niin vahvana ja suurena, ett' muoto, Jon kaipuu laati, vaalistuu kuin yö, Kun koitar pilvet purppuroitsee taas. Ah, onko lempes yhtä hellä vielä?
Ah, sulompi kuolla on loistohon lempes Kuin haipua edessä katsees hyyn, Mut sulointa ompi huumassa hempes Sun sielusi raueta säteilyyn. Laulun viimeisten sanojen häipyessä meren aaltoihin Ione kohotti silmänsä ne kohtasivat hänen rakastettunsa katseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät