United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hiljaa!» Nydia kuiskutti nopeasti ja matalalla äänellä. »Oletko ihan varmaan Apekides?» »Jos minut tunnet, voithan itse nähdä minun piirteistäni.» »Olen sokea», Nydia vastasi. »Minä näen vain korvillani ja ne sinut tuntevat. Mutta vanno, että olet Apekides!» »Minä vannon jumalten nimeen, oikean käteni ja kuun kuutta.» »Vaiti! puhu hiljaa kumarru lähemmä anna kätesi! Tunnetko Arbakeen?
Vanno hänelle kautta Hadeksen, että saatat hänet takaisin Pomponian luo silloin saat nähdä, ettei hän enää puhu palaamisesta kotiin, vaan rukoilee, että saisi jäädä luoksesi." Hän osoitti Chrysothemista ja jatkoi: "Viisi vuotta minä jo olen menetellyt tämän aran kyyhkyseni suhteen sillä tavalla, enkä saata valittaa, että hän olisi pahasti pannut vastaan..."
Minä vannon sen Jumalan, lempeän, laupiaan, maailmoiden vallitsijan nimessä... Valtijatar, minä olen vaan tietämätön pakana; vanno se vaan Abdallah Jumalan kautta. Juuri näitä puhuessaan nämät kaksi ystävää astuivat haaremiin, jossa lukuisa naislauma otti heitä vastaan.
Hän nousi seisoalleen, nojausi sauvaansa ja katseli Lindiä, joka makasi lumella nuotion vieressä. "Aioitko naida lappalaistytön, Laagjen tyttären? Onko se totta? Vanno pyhä vala!" "Niin totta kuin Jumala minua auttaa." "Sinä et aio häntä pettää?" "Jos sen teen, saat hirttää minut suopungillasi." "Minä en välitä vähääkään sinusta.
Kumpikin vannokohon siis kautt' ikivaltojen, jotk' on kuulijat korkeimmat, valaliittojen vartiat vahvat: en sua herjaisesti ma kohtele, jos minun voittaa sallii Zeus ja ma sult' otan hengen kamppaelussa; kons' asun sorjan, Akhilleus, sult' olen riisunut, ruumiis annan akhaijien haltuun taas. Sama vanno sa myöskin!" 259
Mutta vanno sinäkin. Olethan minua kohtaan kuin oma poikani; täytyy katsoa, että, jos niin tapahtuisi, voisit olla häntä kohtaan, kuin oma veli. Kuulkaa siis kumpikin ... kuulkaa." Hän lankesi polvilleen rukoustuolin astimelle. Hän kätki päänsä hetkeksi molempiin käsiinsä ko'otakseen paremmin ajatuksiansa ja muistojansa. Sitten kääntyen äkkiä, hän alkoi: "Oli Saint-Jacques'in tappelun aatto.
Vanno että otat minut luoksesi, jatkoi Kafur juhlallisella äänellä, ja anna minun pitää huoli muusta.
"Vanno", miltei kuiskutti hän, "vanno pyhän Jumalan nimen ja hänen laupeutensa kautta viimeisen tuomion päivänä, ettet koskaan kellekään ihmiselle sano mitä tänä yönä olet kuullut ja nähnyt minun tekevän emännälle!" Kun hän juuri vanhuksen korvan alla lausui nämät sanat, oli hän ikäänkuin tietämättänsä molemmilla käsin tarttunut Ollin kurkkuun ja piti häntä liikahtamatonna paikallansa.
Työpajasi, Rakkaus, rakenna maahan, Että ahkerain avuksi Rauha rientäisi ja taito, Seppo keskellä takoisi! ILVO. Puhut kuin punainen taivas, Joka aamua syleili! LOUHI. Tämä on ämmien loruja. Vanno vahvaksi sanasi! ILMARI. Kautta taivahan siltakaaren Pidän liittomme lujana Antaa Ilvolle sormuksen. Tässä sulle sormukseni!
Vanno sinä vaan, että tuot heidät sinne; ja kun he ovat polvillaan ristin edessä käytyään alas hevosen selästä, niinkuin kaikilla ihmisillä on tapana paitsi mokomilla pirun pakanoilla kuin sinulla, niin me karkaamme päälle ja he ovat meidän kynsissämme.»