United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuremp' ei mua vois suru sortaa, ei edes, vaikka jo kuulisin, ett' oma taatto on kuollut, Fthian mailla jok' itkien kai ikävöitsevi luokseen poikaans' urhoisaa, joka kaukana kamppaelussa vuoksi on herjaisen Helenen kera iliolaisten, tai jumalsorja Neoptolemos, oma poikani, joll' on 326 Skyros kasvintanterenaan, jos on viel' elon mailla.
Eivät rohjenneet etupuolle he muurien lainkaan jäädä ja katsoa, keit' oli kaatunut kamppaelussa, keill' elo säilynyt, kaupunkiin vain kaikki he riemuin virtasivat, ketä pois viel' auttoi jalka ja polvi.
Mutta jos ei Priamos, Priamon pojat myös sovitusta suone, kun kaattu Aleksandros on kamppaelussa, niin minä taistelen viel' yhä lunnaist', en sovi, täält' en lähde mä ennen kuin päämäärään taistelo päätyy." Virkki ja tuimin viilsi jo vaskin vuonien kaulat. 292 Maahan nytkyvät laski hän ruumiit, joista jo henki erkani, ottanut pois elinvoiman näät oli vaski.
Mutta kun kuohuvan Ksanthos-vuon tuli kaalamo, virran kaunisjuoksuisen, isä jonka on Zeus, ikitaatto, heist' osan Troiaan päin kedon poikki Akhilleus hääti, mistä akhaijit eileisess' oli kamppaelussa kauhuin karkonneet aseloistavan Hektorin vimmaa; sinne he riensivät hirmuissaan, mut vastahan Here loi paon estääkseen sumun sankan. Taas osa toinen virtaan viskautui syväpyörteiseen, hopeaiseen.
Kumpikin vannokohon siis kautt' ikivaltojen, jotk' on kuulijat korkeimmat, valaliittojen vartiat vahvat: en sua herjaisesti ma kohtele, jos minun voittaa sallii Zeus ja ma sult' otan hengen kamppaelussa; kons' asun sorjan, Akhilleus, sult' olen riisunut, ruumiis annan akhaijien haltuun taas. Sama vanno sa myöskin!" 259
Vaan asekuulupa myös ei päästänyt Panthoon poika aimoa silmistään Patrokloa, vaan liki astui päin Menelaoa urhoisaa sekä näin sanan lausui: "Korkea Atreun poika, sa kansain pää Menelaos! Väisty ja ruumis heitä jo hurmeisin tamineineen! Hänt' ei ainoakaan mua ennen kamppaelussa iskenyt, Troian mies ei, kuulujen ei apukansain.
Minkä mahtoivat nuo Auringon ylpeät ritarit sille, että heidän partansa olivat jäätyneet ja heidän kulmakarvansa kuuroittuneet tässä ikuisessa kamppaelussa? Taaskin uhkasi yö. Taaskin oli sota ankara heidän edessään. Ei ollut nyt aika hymyillä, ei nyykäyttää päätään edes ohikiitävän kääpiökansan viattomille, lapsellisille edustajille. Johanneksen silmät painuivat umpeen.