United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka soppi, joka kivi ja kanto on meille rakas ja herättää meissä entisajan muistoja, muistoja kaikesta mikä on meille pyhää ja rakasta. "Isä alkaa olla oikein senttimenttaali", kuiskasi Jenny niin ääneen, että minäkin sen kuulisin.
KAMARIROUVA. Valeria rouva tääll' on, hyvä rouva. VIRGILIA. Suvaitkaa minun poistua. VOLUMNIA. Et, sit' et saa. On niinkuin kuulisin ma miehes rummun Ja näkisin, kuin tukasta hän laahaa Aufidiota; volskilaiset säikkyy Kuin lapset karhua.
Vihdoin viimeinkin, kun Hairaddin oli päässyt niityn poikki pienen puron rannalle, jonka reunoilla kasvoi leppiä ja raitoja, havaitsi Qventin, että hän seisahtui ja puhalsi torveensa, johon vähän kauempaa vastasi vihellys. »Tämä on sovittu yhtymäpaikka», arveli Qventin; »mutta kuinka pääsisin niin likelle, että kuulisin mitä he puhuvat?
Jos kuulisin jonkun muun miehen sanovan semmoista teistä, Conachar, niin minä sen ajaisin valeeksi te ette ole pelkuri olenhan nähnyt tulisia säkeniä singahtavan teistä monesti sangen vähästäkin syystä". "Ylpeyden ja närkästyksen säkeniä!" sanoi onneton nuorukainen. "Mutta silloin näitte niiden takana lujuuden, joka ne olisi kannattanut?
Kun sotaärjyisen minä Aiaan kuulisin äänen, kahden taas kävisimme jo vaikk' ikivaltojen voimaa uhmaten ottelemaan, viel' ehkä Akhilleun haltuun ruumiin saattaisimme; se ois tuhon lohtuna sentään." Noin sydämessä ja mielessään kun sankari mietti, ehti jo iliolaiset luo, etumaisena Hektor.
Minä tahtoisin antaa vaikka mitä, kun kuulisin hänen taas hiukan pauhaavan." Joka toinen sunnuntai-iltapäivä on aina ollut ihastuksenani.
"Minusta tuntuu kuin olisin imperator ja kuulisin uskollisen Rooman kansan ääniä. Pelastan henkeni myöntymällä. Kattakaa pöytä, orjat." Silloin kuului etuhuoneesta huilujen ääni ja sisään astui soiton tahdissa kuusi punaisiin vaippoihin ja valkoisiin tunikoihin puettua orjaa murattiseppeleet kiiltävillä kiharoillaan, jotka olivat hajuvesillä voidellut.
Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmästi, Piän päätä pystymmästi, Olen kun oriheponen, Tahi sälkö säärtä lyöen; Kuulisin kiitettäväksi Kertakaan kehuttavaksi, Alempana pään pitäisin, Alas silmät siirteleisin. Sanat päälleni satavi. Usein minä poloinen, Usein tytär utuinen, Luskan luisessa tuvassa, Kiehun kielikattilassa.
Simmias tähän sanoi: "Mitä tällä tarkoitat, Sokrates? Maasta olen minäkin paljon kuullut, vaan en sitä, mistä sinä tulit vakuutetuksi. Mielellänipä siis tuota kuulisin."
Minusta tuntuu kuin kuulisin sen täällä neuvoskunnassani soivan yhtä heleästi kuin St. Denis'n kirkonkellot! Uskaltaako joku todella väittää, ettei Ludvig muka ole virittänyt noita Flanderin melskeitä?»