United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja kuitenkin", sanoi Sokrates, "pitäisi semmoisen puheen, joka sointua koskee, sen, jos minkään, sointuman." "Pitäisipä kyllä" sanoi Simmias. "Tämä ei siis sinusta yhteen soinnu", sanoi hän, "mutta mietipäs nyt: kummanko väitöksen valitset, senkö, että tieto on mieleenmuistumista, vai senkö, että sielu on sointua?" "Edellisen, Sokrates, paljoa ennemmin", vastasi hän.
"Ja useimpain ihmisten mielestä, Simmias, ei näytä elämä olevan minkään arvoinen semmoiselle miehelle, jolla ei ole tänkaltaista huvia eikä niihin osaa ota, vaan melkeinpä kuolleena olevalta näyttää se, joka ei huoli ruumiillisista nautinnoista." "Aivan totta puhut." X. "Mutta miten on viisauden hankkimisen laita?
"Varmaankin," sanoi hän. "Ja vielä," sanoi Sokrates: "jos joku näkee kuvatun hevosen taikka kuvatun lyyryn, voiko hänen mieleensä ihminen muistua, ja voiko Kebes muistua sen mieleen, joka näkee Simmiaan kuvattuna?" "Voi kyllä." "Ja jos ken Simmiaan näkee kuvattuna, niin hänen mieleensä myös Simmias itsekin voi muistua?" "Niin kait," sanoi hän.
Sokrates valmistaupi kylpemään, antaa opetuslapsillensa viimeiset neuvonsa, kylpee, vastaanottaa viime kerralta perheensä ja tyhjentää sitten, opetuslasten vuodattaessa kyyneleitä, myrkkymaljan, sanoo viimeisen sanansa ja kuolee. Faidoni. Henkilöt: Katso muistutus sivulla 6 johdannossa. Ekhekrates. Faidoni. Apollodoro. Sokrates. Kebes. Simmias. Kritoni. Oikeuden palvelija. I. Ekhekrates.
Mieti siis, mitä meidän pitää semmoiseen puheesen vastaaman, jos joku väittäisi, että sielu, ollen tänkaltaisena sekaannuksena ruumiin aineista, ensinnä häviää niin sanotussa kuolemassa." XXXVII. Sokrates silloin katseli ympärilleen, niinkuin tapansa usein oli, ja sanoi hymyillen: "Mitä Simmias väittää, on varmaan oikein. Jos siis joku teistä on minua neuvokkaampi, niin älköön olko vastaamatta!
"Ja jos näin olemme tiedot saaneet emmekä niitä myötänsä unohtaisi, niin ne aina olisivat meillä olemassa sekä syntyessämme että koko elämän läpikin; sillä tietäminen on juuri siinä, että, kun jostakin olemme tiedon saaneet, se meillä on olemassa eikä ole meiltä kadoksiin mennyt. Vai emmekö, Simmias, unohtamiseksi sano tiedon katoamista?" "Niin aivan, Sokrates," sanoi hän.
"Tässä on nyt, Simmias ja Kebes, minun puolustukseni siitä, ett'en syyllä voi olla murheellinen enkä vastenmielinen jättäessäni teidät sekä muut hallitsijat täällä alhaalla, vakuutettuna kuin olen, että siellä ylhäällä olen saava yhtä hyviä hallitsijoita ja ystäviä kuin täällä, vaikk'ei joukko ota tätä uskoaksensa.
"Eikä myöskään, luullakseni, tehdä eikä kärsiä mitään muuta, kuin mitä ne tekevät ja kärsivät?" Hän sen myönsi. "Eihän sointu siis voi johtaa niitä, joista se on yhdistetty, vaan sen täytyy näitä seurata?" Simmias oli samaa ajatusta. "Paljon siis puuttuu, että voisi sointu liikkua taikka soida taikka millään muulla lailla tehdä vastoin niitä osia, joista se on." "Paljon kyllä", sanoi hän.
Sillä näillä ei ole todella-olevaisista mitään käsitystä eikä huoltakaan. Sillä heissä on miehiä viisaudessaan sotkemaan kaikki yhteen ja kumminkin saattamaan olla itsellensä mieliksi. Vaan sinä, jos olet noita oikeita filosofeja, teet luullakseni minun sanaini mukaan." "Aivan totta puhut", vastasivat Kebes ja Simmias yht'aikaa. Ekhekrates.
Sillä kun Simmias epäilyksiään lausui, niin minä suuresti kummastelin, voisiko kenkään hänen puhettansa käyttää häntä vastaan. Perin kummalliselta siis minusta tuntui, kun hän ei jaksanut puheesi ensimäistäkään ryntäystä vastustaa. Eipä minua siis kummastuttaisikaan, jos Kadmon puheen kävisi samoin."