Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Niin että siis, kuten sanottu on, kahdesta toinen on tosi: me joko olemme kaikki näillä tiedoilla tänne syntyneet ja ne meissä pysyvät elämämme läpi, taikkapa ne, joiden me sanomme "oppivan," eivät teekään mitään muuta kuin uudestaan muistavat, jossa tapauksessa oppiminen onkin mieleen-muistumista." "Ja ihan varmaan onkin, Sokrates, näin laita." XXI. "Kummanko näistä nyt valitset, Simmias?
Tänkaltaisen kasvatuksen perästä, Simmias ja Kebes, ei suinkaan ole mitään vaaraa käsissä, että sielun, jos se on tänkaltaisia harjoitellut, tarvitsisi pelätä, että se ruumiista erotessaan muka hälvenisi, joutuisi tuulten hajottamaksi taikka ikäänkuin erillensä-lentämällä haihtuisi eikä enää jäisikään minäkään missään olemaan."
"Mietipä nyt, ystäväni, onko sinulla sama ajatus kuin minulla; sillä tällä tavoin me, luullakseni, paremmin pääsemme selville siitä, mitä nyt tutkimme. Sopiiko mielestäsi filosofin haluta noita niin kutsuttuja nautintoja, semmoisia kuin esimerkiksi ruokien ja juomain nautintoja?" "Ei millään tavoin, Sokrates", vastasi Simmias. "No, entä lemmennautintoja?" "Ei ensinkään."
"Ylenkatsoo kait minun mielestäni todellinen filosofi näitä tämmöisiä", vastasi Simmias. "Tämmöisen miehen koko harrastus siis sinun mielestäsi ei tarkoita ruumiin asioita, vaan mahdollisuuden mukaan näistä luopumista ja hengen asioihin kääntymistä?", jatkoi Sokrates. "Niin, minun mielestäni."
Sillä jos tasapainossa oleva kappale on pantu yhtäläisen paikan keskelle, niin se ei voi enemmin taikka vähemmin mihinkään päin siirtyä, vaan yhdellä kohdalla ollen se pysyy siirtymättä. Tästä nyt ensiksikin olen vakuutettu." "Ja ihanpa oikein," sanoi Simmias.
"Niin aivan", sanoi Simmias. "Mutta eikö ole puhdistuksena pidettävä juuri se, josta kanssapuheessamme jo ennen puhuttiin, nimittäin sielun eroittaminen ruumiista niin paljon kuin suinkin sekä sielun totuttaminen yhteenvetäymään joka ruumiin paikasta itsekseen ja keräymään itsehensä ja niin nykyisessä kuin tulevassakin elämässä mahdollisuutta myöten asumaan yksinänsä itsekseen, irroitettuna ruumiista ikään kuin kahleista?"
"Ei, Sokrates; vaan en huomannut, että arveluni oli tyhjä." XXII. "Onko siis, Simmias, asian laita meidän mielestämme tämmöinen?," sanoi Sokrates.
Jos en siis, te Simmias ja Kebes, luulisi tulevani ensiksikin toisten viisaitten ja hyvien jumalien luoksi, sitten lisäksi vielä kuolleiden ihmisten luoksi, jotka ovat paremmat, kuin ihmiset täällä, niin minä kyllä olisin väärässä, jos en olisi vastahakoinen kuolemalle.
Simmias ja Kebes nyt myöntävät sielun olemista ennen ihmisen syntyä, mutta väittävät, ettei sillä ole todistettu sen oleminen kuolemamme jälkeen. Tähän tarttuen Sokrates viittaa ensimäiseen todistukseen, jonka mukaan sielun täytyy kuolemankin jälkeen olla olemassa, kosk'ei kuolemalla muussa tapauksessa olisikaan vastakohtaa.
"Todenperästä siis, Simmias, haluavat filosofian oikeat harrastajat kuolla, ja vähimmiten kaikista ihmisistä on näille kuolleena oleminen peloittava. Mietipä asiata seuraavaltakin kannalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät