Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Tosiaankin tahdon, Sokrates, sinulle toden puhua", sanoi Simmias. "Jo kauan aikaa on kumpikin meistä epäilyksissä ollen tahtonut toinen toistamme esiinsysätä ja kehoittanut kyselemään, koska kyllä haluamme kuulla, mutta se arvelu on meitä pidättänyt, että tämä, käsissä olevan onnettomuuden tähden, sinulle ehkä olisi epä-mieluista."
"Ja oikeinpa he, Simmias, puhuisivat, paitsi mitä tulee siihen, ett'eivät olisi tietämättä. Sillä tietämättä he ovat sekä siitä, miten todelliset filosofit haluavat kuolla, että myöskin siitä, millä tavalla he kuoleman ansaitsevat ja minkälaisen kuoleman. Puhukaamme siis", sanoi hän, "itseksemme ja antakaamme noiden olla. – Onko mielestämme kuolema mitään?" "Totta kait," vastasi siihen Simmias.
Sillä sointu ei ole mitään semmoista, kuin se, mihin sinä sen vertaat, vaan ensiksi syntyy lyyry ja kielet ja sävelet, jotka kaikki vielä ovat soinnuttomat, ja viimeksi kaikista syntyy sointu ja häviää ensiksi. Mitenkäs nyt sointuu tämä puhe yhteen toisen kanssa?" "Eipä niin mitenkään", sanoi Simmias.
"Minä tuota en epäile," sanoi Simmias, "mutta minä olen juuri sen tarpeessa, mistä puhe on, nimittäin uudestaan-muistamisen. Ja melkeinpä minä sen johdosta, mitä Kebes koetti esiintuoda, jo uudestaan muistankin ja olen vakuutettu; mutta siitä huolimatta minä sittenkin haluaisin kuulla, millä tavalla sinä koettaisit asiata selvittää." "Tällä," sanoi Sokrates.
"Eikö filosofin sielu siis tässäkin pidä ruumista sangen arvottomana ja sitä karta, ja pyrkii vaan itsekseen päästä?" "Siltä näyttää." "Mutta mitenkä on, Simmias, laita tämän: sanommeko löytyvän jotakin ehdottomasti oikeaa vai ei?" "Sanomme kyllä, Zeyn kautta!" "Ja ehdottomasti kaunista sekä hyvää?" "Mitenkäs ei?" "Oletko koskaan silmilläsi nähnyt mitään näistä?" "En koskaan", vastasi hän.
XLI. "Meidän siis täytyy käydä käsiksi", jatkoi hän. "Ensiksikin muistuttakaa minua siitä, mitä olette sanoneet, jos en sitä näy muistavan. Simmias siis, luulen ma, epäilee ja pelkää, että sielu, vaikkapa se onkin jotain jumalallisempaa ja kauniimpaa kuin ruumis, häviää ennen kuin tämä, syystä että se on jotain soinnunkaltaista.
Tästäpä syystä siis en ole ensinkään vastahakoinen lähtemään, vaan elän siinä hyvässä toivossa, että kuolleillakin on joku olo olemassa, ja, kuten vanhastaan sanotaan, olo parempi hyvillä kuin pahoilla." "Mitä nyt, Sokrates?", sanoi Simmias: "aiotko meistä erota ja itseksesi pitää tämän mielipiteen, vai etkö siitä meitäkin osallisiksi tee?
Oli, Simmias Thebalainen ja Kebes ja Faidonides sekä Megarasta Eukleides ja Terpsioni. Ekhekrates. Entä muita? Aristippo ja Kleombroto, olivatko he siellä? Faidoni. Eivät; heidän sanottiin olevan Aiginassa. Ekhekrates. Oliko saapuvilla vielä joku muukin? Faidoni. Luulenpa jo maininneeni melkeen kaikki. Ekhekrates. Entä sitten? Mistä sanoitkaan keskustelleenne? III. Faidoni.
Kun Sokrates tämän kuuli, hymyili hän leppeästi ja sanoi: "Ai, ai, Simmias! Tuskinpa vaan voinenkaan muita saada vakuutetuiksi siitä, ett'en pidä nykyistä kohtaloani minäkään onnettomuutena, kun en voi teitäkään saada siitä vakuutetuiksi, vaan te pelkäätte minun nyt olevani tyytymättömämmän kuin edellisen elämäni aikoina.
"Minäkään puolestani", sanoi Simmias, "en voi, sanottujen johdosta, missäkään kohden olla epäileväinen; mutta sen aineen suuruuden tähden, josta tässä on puhe, ja tuohon inhimilliseen heikkouteen katsoen, täytyy minun vielä puolestani olla epäilyksissä puhuttujen suhteen."
Päivän Sana
Muut Etsivät