Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Sillä Simmias ei suinkaan ole taitamattomasti puheseeni iskenyt.
Mutta tämä tietämättömyyteni ei ole minua ainiaan seuraava – tämähän olisikin onnetonta – vaan on pian herkeävä. Valmistettuna siis, Simmias ja Kebes, minä näin tulen tutkisteluun takaisin.
"Minä en tiedä mitään tähän sanoa", vastasi Simmias; "mutta selvä on, että ne, jotka tämän otaksuvat, arvelevat jotain senkaltaista." "Mutta ennen myönnettiin", sanoi hän, "että toinen sielu ei ole enemmin tai vähemmin sielu kuin toinenkaan.
"Onko se siis sinun ajatuksesi, että kaikki osaavat selkoa tehdä niistä, joista puheemme nyt on ollut?" "Tahtoisinpa vaan, että niin olisi," sanoi Simmias, "mutta pikemminpä pelkään, ett'ei huomenna tähän aikaan enään ole ainoatakaan ihmistä, joka voisi tyydyttävällä tavalla sen tehdä." "Sinun mielestäsi siis, Simmias, eivät kaikki ihmiset näitä tiedäkään?," sanoi Sokrates. "Eivätpä kyllä."
XXIII. "Mutta," jatkoi Simmias, "onko se vielä kuoltuammekin olemassa, sepä ei minustakaan, Sokrates, ole vielä todistettu, vaan tätä vastustaa vielä tuon yleisön arvelu, jota Kebes äsken mainitsi, että sielu ihmisen kuoleman kanssa haihtuu ja että kuolema on sille sen loppuna oleva.
Näin kait täytyy, ystäväni, ainakin sen uskoa, joka toden perästä on filosofi: lujasti, näet, täytyy hänen olla vakuutettu siitä, ett'ei hän missään muualla kuin siellä ole saavuttava puhdasta viisautta. Jos tämän laita nyt on tämmöinen, eikö olisi se, kuten äsken sanoin, suuri mielettömyys, jos filosofi kuolemata pelkäisi?" XIII. "Zeyn kautta, todellakin suuri mielettömyys," sanoi Simmias.
Simmias lausui: "Tällä kertaa, Sokrates, näyttää minustakin Kebes puhuneen oikein; sillä minkätähden tahtoisivatkaan todellisesti viisaat paeta hallitsijoita, jotka ovat heitä paremmat, sekä näistä mielellään erota? Ja minusta näkyy Kebes puheellaan juuri sinua tarkoittaneenkin, kun niin helposti saatat jättää sekä meidät että nuo, kuten itse tunnustat, hyvät hallitsijasi, jumalat."
"Pikemmin on ehkä, Simmias, asian laita oikean johteen mukaan niin, ett'ei mikään sielu ole osallinen paheesta, jos se on sointua. Sillä sielu ei voi millään lailla semmoisena, se on: sointuna, olla ollenkaan osallinen epä-soinnusta." "Eipä kyllä." "Eikä siis myöskään sielu, joka kokonansa sielu on, voi olla osallinen paheesta?" "Mitenkähän voisikaan ennen sanotun johdosta."
Nyt kysyi häneltä Kebes: "Mitä tarkoitat, Sokrates, tuolla lauseellasi, ett'ei ole oikein itseään surmata, mutta että kuitenkin filosofin tulee olla taipuvainen seuraamaan kuolevaa?" "Mitenkä, Kebes? Ettekö te, sinä ja Simmias, ole tästä kuulleet keskusteltavan, kun olette Filolaon kanssa olleet?" "Emme ainakaan mitään tarkkaa, Sokrates."
Vai onko, Simmias ja Kebes, jotakin muuta kuin tämä, jota meidän pitää tutkiman?" Molemmat myönsivät sen tämän olevan. "Hylkäättekö siis", kysyi hän, "kaikki edelliset väitökseni, vai myönnättekö muutamat, hylkäätte toiset?" "Muutamat myönnämme, toiset hylkäämme", sanoivat molemmat.
Päivän Sana
Muut Etsivät