Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
LXIII. Mutta kaiken sen tähden, mitä nyt olemme keskustelussamme maininneet, täytyy meidän siis, Simmias, tehdä kaikki, jotta täällä eläessämme saavuttaisimme hyvettä ja viisautta; sillä kaunis on palkinto ja toivo suuri.
"Mistä syystä siis vielä epäilet?" – voisi todistuksemme kannalta sanoa – "kun näet, että ihmisen kuoltua tuo heikompi vielä on olemassa, eikö näytä se sinusta välttämättömältä, että tuo pitemmän aikaa kestäväkin tällä samalla ajalla pysyy säilytettynä?" Tutkipa, onko vastaukseni tähän minkä veroinen. Samaten kuin Simmias tarvinnen minäkin jotakin vertausta.
"Oikein on, mitä puhut", sanoi Simmias; "niinpä olenkin puolestani minä sanova, mistä olen epäilyksissäni, ja sitten on taas tämä tässä sanova, minkä puolesta hän ei hyväksy puhutuita.
"Saatamme Zeyn kautta," sanoi Simmias, "ihan varmaan." "Tiedämmekö myöskin, mitä se on?" "Tiedämme kyllä," sanoi hän. "Mistä olemme tiedon tästä saaneet? Eiköhän juuri niistä, joista puhe oli? Nähdessämme yhdennäköisiä puita, kiviä ja muita senkaltaisia, emmeköhän näistä tulleet tuota yhdennäköisyyttä huomanneeksi joksikin muuksi kuin ne?
Mutta mikään ei estä minua puhumasta maan muodosta, minkälainen se minun vakuutukseni mukaan on, sekä sen eri paikoista." "No niin," sanoi Simmias, "tämä onkin kylliksi."
XXXV. Kun Sokrates oli tämän lausunut, tuli pitkän hetken äänettömyys, ja Sokrates itse istui, kuten näytti, vaipuneena ajatuksiin puhuttujen johdosta, ja niin ikään useimmat meistä. Mutta Kebes ja Simmias puhuivat vähän keskenänsä. Kun Sokrates tämän huomasi, kysyi hän heiltä: "Mitä arvelette", sanoi hän, "keskustelustamme? Eihän tuntune se puuttuvaiselta?
Simmias silloin hymyili ja sanoi: "Oletpa, Sokrates, totta Zey! saanut minun nauramaan, vaikka tällä erää en ole nauruun ensinkään taipuvainen.
"Mutta teille tuomareilleni tahdon jo tilin tehdä siitä, mitenkä mielestäni mies, joka todenperästä on elämänsä viettänyt filosofian harrastamisella, hyvällä syyllä voi vakavana olla, kun kuolema lähestyy, sekä varmasti toivoa, että hän, täältä erottuaan, siellä on saavuttava suurimmat edut. Mitenkä nyt näin on näiden laita, koetan teille osoittaa, te Simmias ja Kebes.
Mutta tämä olisi mahdoton, jos ei sielumme jossakin olisi olemassa ennen kuin se syntyy tähän ihmismuotoon; niin että siis tältäkin kannalta sielu näkyy olevan jotain kuolematonta." "Mutta", sanoi vuorostaan Simmias, "mitkä ovat taas näiden todistukset, Kebes? Muistuta ne mieleeni, sillä tällä erää en niitä oikein muista."
"Mutta arvaten ei muuta, kuin sielun ja ruumiin ero? Ja että kuolleena oleminen on se, että ruumis, sielusta eroitettuna, oleskelee itseksensä erillään, ja sielu, ruumiista eroitettuna, se niinikään erillänsä oleskelee itsekseen? Mitään muuta, kuin tämä, ei kuolema liene?" "Eipä muuta, kuin tämä", vastasi Simmias.
Päivän Sana
Muut Etsivät